Teini talossa

Se aika kuusta

Jaa

Taas on SE aika vuodesta. Nimittäin kun verotiedot julkaistaan. Joka vuosi niiden julkaisua paheksutaan ja perusteena on, että ne ovat vain viihdettä kateellisille, eikä edes viihdettä, vaan polttoainetta.

Tunnustan: minua kiinnostavat ne suuresti. Eivät niinkään Kallasvuon tyyppisten ihmisten miljoonat tai laulajien ja muiden julkimoiden tulot. Sen sijaan minua kiinnostavat oman kotiseutuni rahallisesti menestyneet. Että löytyykö sieltä luokkatovereita tai muuten vaan tuttuja. Kuinka moni on syntynyt samoihin aikoihin kuin minä tai on peräti nuorempi. Minkä alan ihmisiä he ovat – sitä ei tosin kerrota, mutta pienillä paikkakunnilla kyllä suurin piirtein tietää.

Ja miksi se kiinnostaa? Huomaan amerikkalaistuneeni: kun näen ihmisiä, jotka tienaavat vuodessa vaikka 200 000 euroa, en tule kateelliseksi, vaan tulee mieleen, että miten se onnistuisi minulta? Ja että jos se ylipäänsä onnistuisi edes teoriassa, niin haluaisinko lähteä yrittämään, kun kauhean rahasumman tienaaminen kumminkin aika usein tarkoittaa myös melkoista työntekoa.

Ehkä sittenkin kannattaa tyytyä vähän vähempään ja vastaavasti nauttia elämästä vähän enemmän? Luulen, että se on viisasta.

Silti, on mukava nähdä, ettei siellä hyvin tienaavissa mitään kovin kummallisia tyyppejä ole. Samanlaisia ihmisiä, usein yrittäjiä, mutta paljon myös niitä, jotka koulutuksensa ja pitkän uransa ansiosta ovat äityneet suurille palkoille jopa ihan valtionkin palveluksessa.

Ei siinä ole mitään kadehdittavaa. Mutta mallia voisi ottaa. Siis jos haluaisi niin rikkaaksi.
 

Jaa

Kommentit (3)

Kuka nyt ihan oikeasti tahtoisi olla rikas mies? Itse en ainakaan haluaisi olla edes rikkaan miehen vaimo. Siis ajattele nyt jotain rouva Hjallistakin. Iso kiho nostaa yhtenä kauniina aamuna kesken aamusumpin katseensa aamun Hesarista. Katsoo sinua tiukasti silmiin ja toteaa tylysti kolkolla äänellä: - Eukko, sä olet alkanut rupsakehdella. Sinut on erotettu - sää saat potkut! - Kyllä sääliksi käy...
Ei kai meidän Hjallis nyt niin tekisi... Enintään rakentaisi pilvenpiirtäjän siihen jäähallinsa viereen ja lukitsisi sen eukon sinne ylimpään kerrokseen pois silmistä.
Myös minä katselen verotietoja: niiden tuttujen ihmisten ja vähän vähemmän tuttujen, joiden nimet listasta tunnistan. Samalla mietin maailman nurinkurisuutta rahan suhteen: tyyppi, joka nippanappa pääsi läpi peruskoulun tienaa nyt 100.000 ja se tyttö joka kiltisti opiskeli korkeakoulussa tienaa vain muutaman 10.000. Mitä oikein tapahtui? Mihin se koulutuksen arvostus katosi palkasta?