Teini talossa

Siivoamisen mahdottomuudesta

Jaa

Kävin kaatopaikalla tässä yhtenä päivänä ja huomasin, että nuorison huone muistuttaa hyvin paljon kaatopaikkaa paitsi että kaatopaikalla on ihan pirusti siistimpää.

Ongelman muodostaa se, että nuori ei itse tietenkään siivoa ikinä mutta myös se, ettei kukaan muukaan saisi siivota hänen huonettaan. Ei sillä että se kukaan muukaan haluaisi, mutta jossain vaiheessa on pakko, koska säteilyturvakeskus alkaa olla hermostunut kohonneista päästöarvoista.

*

Niin että mitenköhän tämä siivousasia sitten pitäisi ratkaista? Kesällä ehkä onnistuisi jos laittaisi pihalle jonkinlaisen lätin lasta varten, mutta talvella siellä voi tulla kylmä ja lastensuojeluviranomaiset huolestuvat. Paras ratkaisu olisi, että nuori itse huolehtisi siivouksesta, mutta se ei taida olla esityslistalla.

Ehkä pitää sitten vain laittaa ovi kiinni ja toivoa parasta. Niin kauan kuin ulkoseinät eivät pullistele, tilanne on mitenkuten hallinnassa.

*

Mutta aikuisten oikeesti: on mielenkiintoista, miten kukaan pystyy elämään niin. Luulisi sellaisen kaaoksen häiritsevän jo omia ajatuksiakin. Ellei sitten... Voisikohan se olla jotenkin niin, että se huone kuvaa nuoren päänsisäistä todellisuutta ja vieläpä melko onnistuneesti? Silloinhan ongelmaa ei hänen näkökulmastaan ole. (Se myös selittäisi miksi samat ihmiset sitten aikuistuttuaan pystyvät taas kohtuulliseen siisteyteen ja osaavat pitää asiat suurin piirtein järjestyksessä.)

Silti: kuinka voi olla niin vaikeaa olla levittämättä likaisia lautasia, vaatteita, sipsimuruja ja yleistä epäjärjestystä minne ikinä kulkeekin? Tove Janssonin Tahmatassut olivat pikkutekijöitä verrattuna murrosikäisiin.

No kapina on tietenkin yksi selitys: En siivoa, koska sitä noi natsipakurikäävät juuri toivovat.

Mutta minulla on toinenkin teoria. Siivottomuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että nuoret ovat hyvin kiireinen kansanosa. Niin kiireinen, ettei heillä mitenkään ole aikaa niin maallisiin asioihin kuin siivoamiseen. Hehän tuskin ehtivät edes kääntyä kotona! Siivoa siinä nyt sitten.

*

Ajatellaan nyt vaikka sellaista, joka tapahtuu ainakin meillä lähes joka kouluaamu - ja ihan sama onko kiire vai ei.

1. Ensin laitetaan kengät jalkaan,

2. sitten käväistään ulkona hakemassa niihin vähän tuoretta kuraa,

3. rynnätään takaisin sisälle, lampsitaan kengät jalassa keittiön poikki jääkaapille (juu, se on aina yhtä mystistä että miksi),

4. käydään yläkerrassa hakemassa jotain tärkeää, ei kouluun liittyvää,

5. piipahdetaan kylppärissä ja palataan takaisin ulos.

 

Vähän vuodenajasta riippuen kuraa on tämän jälkeen lattialla kymmenestä sentistä metriin. Ja kun siitä sitten huomauttaa, vastaus on aina kiukkuinen ja sama:

- Joo joo, älä huuda, mä en nyt kerkii, kauhee kiire.

Niinpä. Nuoret, nuo kiireiset ihmiset, joilla on kovasti velvollisuuksia, kuten, öö, ei nyt tule mieleen, mutta varmaankin on!  

 

PS. Toki täytyy myös muistaa se Einsteinin suuhun laitettu juttu, että jos sekainen työpöytä kuvastaa sekavaa ajattelua, niin mitä tyhjäksi siivottu työpöytä sitten kuvastaa? Ehkä sama pätee myös huoneisiin.

Jaa

Kommentit (6)

Teinimme huone näyttää juurikin tuollaiselta. Onneksi tiedän jo kokemuksesta, neljä edellistä teiniä, ovat nykyään oikein siistejä. Mutta miksi ihmeessä sen kaiken kaman keskellä pitää lattialla kasassa säilyttää uusia vaatteita, huom. mustia, kaupan pusseissa vielä? Viikonloppuna oli pari kaveria käymässä ja ohikulkeissa tervehdin heitä. Huoneessa oli hyvin hiljaista ja pimeää (verhot kiinni). Kaksi vierasta makasi petaamattomalla sängyllä ja oma teini istui lattialla, kaikilla puhelimet käsissä. Nojatuolissa ei voinut istua kun se on täynnä puhtaita ja käytettyjä vaatteita sekaisin. Ihan uskomatonta että tuostakin vielä siisti ihminen tulee.
Juurikin eilen marmatin noista sipsinmuruista samalla, kun imuroin eteisen lattialta järkyttävät hiekkakasat pois. Olisin laittanut teinin imuroimaan, mutta en jaksanut enää odottaa milloin se "kohta" tulee :D
Olen juuri aloittanut uhkailun: jos et siivoa, minä tulen huoneeseesi ja siivoan sen! Ei tosin vielä näkyviä vaikutuksia...
Yhtenä yönä koko rintamamies talon porukka heräsi kauhun sekaiseen kirkumiseen kun tyttäreni siistiin huoneeseen ilmestyi pikkuinen hiiri. Tuijottelimme lipaston alla näkyviä nappisilmiä, ja vaikka 5-henkeä koitti saada elukkaparan satimeen niin onnistui se oven alta livahtamaan pojan huoneeseen. Kaikki nosti kädet pystyyn ja totesi pelin olevan menetetty koska Tomin "kaatopaikalla" elää yksi pikkuhiiri mukavasti ja ehtii perustaa vielä ehkä perheenkin... Jotain hauskaakin sotkun muisteluissa vaikka silloin oli hermot mennä useinkin. Kyllä se hiiri sitten onneksi loukkuun jäi.
Hihhih! Jotenkin näen ton tilanteen kovin selvästi!
Sanoin " Rakastan sinua niin paljon että seison tässä ovella siihen asti että huoneesi on siivottu" hän siivosi huoneensa rutisematta.