Teini talossa

Sodassa

Jaa

Sain päätöksen Antony Beevorin kirjan ”Toinen maailmansota”. Siinä oli noin 30 miljoonaa sivua ja se oli yhtenä niteenä, minkä seurauksena ranteeni kipeytyivät kun luin sitä makuullani ja kirjaa piti pitää ylhäällä. Tästä päättelin, etten olisi pärjännyt toisessa maailmansodassa.

Mutta kirja oli hyvä. Siellä oli myös muutamia huvittavia kohtia.

Kun Saksa valloitti Ranskan hieman alle puolessa tunnissa vuonna –39, monet ranskalaiset odottivat jo valmiina antautumaan, mutta saksalaisilla oli niin kiire Pariisiin, että pyysivät vain ranskalaisia heittämään kiväärit veks ja odottamaan jälkijoukkoja, jotka sitten vangitsisivat heidät. Tämä oli asia, joka sapetti de Gaullea oikein erityisesti – paljon suurempaa nöyryytystä hän ei saattanut keksiä.

Leningradin piirityksen aikaan kaikilla oli kova nälkä, joten ennen kuin siirryttiin kannibalismiin, syötiin varikset, pulut, kissat ja koirat. Siinä sivussa menivät sitten parempiin suihin myös Pavlovin kuuluisat koirat.

Rommel oli kovaa vauhtia tulossa kohti Egyptiä ja brittiläisiä. Nämä olivat kovasti huolissaan asiasta, mutta muistivat paikallisen Shepheard-hotellin ja sen pöyristyttävän hitaan palvelun. Niinpä he toivovat, että Rommel asettuisi sinne. ”Se kyllä viivyttää häntä!”

Rooseveltistä kirjoittajalla ei ollut kovin korkeaa kuvaa: ”Stalin meni tapaamaan Rooseveltiä pukeutuneena marsalkan univormuunsa, jonka housunlahkeet oli tungettu näennäisesti pituutta lisääviin kaukasialaisiin saappaisiin. Valtiomiehet ryhtyivät lumoamaan toisiaan rennolla mutkattomuudella, joka petti vain Rooseveltiä.”

Rautaesirippu oli alkujaan Goebbelsin keksimä termi.

Ja sitten se yksi sodan hirveys: kun kirjan lopussa liittoutuneet lähestyvät Saksaa, kerrotaan, kuinka puolin ja toisin teloitettiin summamutikassa jopa satakin ihmistä kerralla. Vaan lukijalle se ei tuntunut siinä turtumuksen vaiheessa enää missään. Kuka välittää sadasta vainajasta, kun aikaisemmin uhreista on puhuttu tyyliin ”marssilla kuoli 50 000-100 000 sotavankia”?
Niin se lukeminen raaistaa.
 

Jaa

Kommentit (3)

Näinhän se tekee - ja se on ainakin minun mielestäni todella vaarallinen hetki jos/kun vainajat herkeävät hiljaisiksi, hukkuvat massaan eivätkä enää puhuttele tai liikuta. Silloin tuppaa aina jostain löytymään taho, joka tahtoo rikkoa kaikki entiset väkivallan ennätykset liikuttaakseen ja tuodakseen esiin omaa ismiään. Olkoon esimerkkinä vaikkapa koulusurmat, joissa tavoitellaan aina vain pahempaa jälkeä... Summa summarum - ei se lukeminen ehkä sittenkään se vaarallisin asia maailmassa ole tai ainakin uutisten seuraaminen töllöstä tai radiosta voi johtaa samaan lopputulokseen...
Hei! Viestini liittyy yhteen vanhaan juttuun. Kirjoitit joskus Kotivinkkiin jutun kahden naapurin välisestä lumitöiden tekemisen erosta, toinen piha nuoltu ja toinen kuin pottupelto. Kesällä taas toisella nurmi kuin golfkenttä ja toisen pihalla ei paljoa puttailla....olen kaivannut tätä juttua kun kadotin sen (tietysti, senhän piti olla hyvässä tallessa). Juttu sopii juuri meille ja naapurillemme. Arvaa vain kumman piha on se perunapelto (no, meidän - kun keväisin huonosti tehty lumityö rankaisee ja auto jää jumiin lumen pettäessä. Kyllä naapuri tästä sitten virnuilee - huom. hyvissä väleissä ollaan) Muistatko tätä juttua vielä ja olisiko se mahdollista saada tänne. Kolahti niin hyvin omaan nilkkaan :) Ja olisi kiva saada se juttu talteen, oli se niin mainio!
Edelliseen palaten vielä - tarkempia tutkimuksia tehneenä täytyykin todeta, että saattaakin jopa hyvällä tuurilla löytyä kyseinen juttu kirjasta Rajanaapuri (????). Joten senpä aion ostaa!