Teini talossa

Sound of Silence

Jaa

Lapset, tarkemmin sanottuna 50 % lapsista eli kaksi, ovat olleet nyt vuorokauden leirikoulussa ja vielä viipyvät toisen. En ole koskaan käsittänytkään, kuinka rauhallista, suorastaan pysähtynyttä, on kahden lapsen perheissä. Ei juurikaan kuljetuksia, kaupasta ei tarvitse ostaa paljon mitään, koko ajan ei ole joku sähläämässä ja kinaamassa, kuluu pitkiä aikoja, ettei edes näe ketään, kun jokainen puuhailee omiaan.

Melkein tässä alkaa ymmärtää englantilaista sisäoppilaitosjärjestelmää.

No, aika aikaa kutakin, kiva kun tulevat huomenna takaisin, mutta otetaan nyt tämä päivä vielä ikään kuin lomana.
 

PS. SIsäoppilaitoksesta vielä: senhän me tunnemme ennen kaikkea Viisikko-kirjojen kautta. Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt ryhtyä hieman ihmettelemään Viisikon lasten vanhempia: ensin lapset olivat koko lukuvuoden poissa ja kun heillä sitte oli kesäloma, he joutuivat menemään nummille, etteivät olisi häirinneet Peter-setää.

Voi olla, että Peter-setä ja vaimonsa eivät ihan MLL:n mitalia saisi...

 

 

Jaa

Kommentit (2)

Neljän oman ipanan temmellyksestä en tiedä, mutta kyllä kahdestakin ääntä lähtee. Siinä vaiheessa kun meillä talo tyhjeni teinien lennähdettyä kämppiinsä, meni jonkin aikaa että saatoin yöllä kesken unien herätä - ihan kuin johonkin outoon ääneen - jonkin ajan kuluttua hoksasin, ettenhän minä mihinkään ääneen herännyt vaan päinvastoin äänettömyyteen kun yläkerran rappusissa ei ravannutkaan ainuttakaan kiroilevaa takkutukkaa, eikä edes hevi raikanut mistään nurkasta. Tunnustan yhä juhlapyhien ja pidempien lomien jälkeen ihmetteleväni muutaman päivän talon hiljaisuutta väen vähennyttyä - ja meillä on sentään sangen äänekäs ja hemmoteltu koira... Sitä en ole arvannut kysyä, onko toisella puolella veräjää kaivattu lapsuuskotiin jäänyttä nalkutustani...
Neljän alle kouluikäisen lapsen äitinä olen kovin samaa mieltä kanssasi. Eilen vein kaksi isointa kerhoon kolmeksi tunniksi ja kaksi pienempää nukkuivat. Olin käsittämättömän yksin ja stressaantunut. Stressaantunut siksi, että koko ajan piti jännittää, koska tämä ihanuus loppuu jomman kumman pojan heräämisitkuun. Kun ei loppunutkaan, tuli tietenkin hätä, että nukkuvatkohan ne nyt oikeasti ja onko niillä kaikki hyvin... Mieli rauhoittui siinä vaiheessa, kun pakkasin uniltaan herätetyt pojat autoon ja hain kaksi muuta kerhosta kotiin. :D