Teini talossa

Surprise!

Jaa

Meillä oli viikonloppuna yllätysjuhlat. Hankimme äidillemme pienen lahjan kiitokseksi eräästä perintösättäyksestä, jossa hän oli ollut hyvin avokätinen meille, kuudelle lapselleen. Ostimme kultaisen timanttisormuksen, jossa oli kuusi pientä timanttia.

Minä hankin sen ja myyjä ehdotti, kun ei tiennyt kontekstia, että edes yksi timanteista olisi voinut olla muita suurempi. Olin täysin samaa mieltä. Edes se minun timanttini olisi voinut olla muita suurempi, mutta arvelin, että se olisi voinut herättää närää sisarusten keskuudessa, joten päädyimme samansuuruisiin.

Yllätys oli täydellinen. Olimme kutsuneet vanhempamme meille  muuten vain syömään ja sitten paikalla olikin koko tämän puolen suku. Meitä oli 14 aikuista ja 14 lasta ja siis ruokailu puuhakasta. Juotiin kuohuviinit, annettiin lahja ja syötiin. Äiti vaikutti tyytyväiseltä.

Voin muuten vakuuttaa, että on hankalaa arvioida, kuinka paljon tuollainen porukka syö, kun lapsetkin olivat kaikki niin kovin eri ikäisiä. Suurin piirtein näin: 2,5 kiloa brasilialaisen pihvihärkäparan sisäfilettä, kolme kiloa perunoita, suuri kulhollinen salaattia sekä kattilallinen vihanneksia. Tiedoksi siis niille, jotka ensi viikonloppuna aikovat kokata 14+14 ihmiselle. Ruoka riitti juuri ja juuri, kun moni lapsista oli vielä niin pieniä.

Kivointa oli kuitenkin yllätysjuhlien järjestäminen. Ne ovat yhtä mukavat juhlakalulle kuin järjestäjillekin. Yllätysjuhlissa kun on jotain sellaista, mitä ei oikein muuten koskaan saa.

Nimittäin se yllätys.
 

Jaa

Kommentit (3)

Yllätyskemut ovat ihania, kun ne toteutetaan hyvällä maulla eikä sorruta ylilyönteihin jotka vain nolaavat sankarin. Meilläkin on järkätty yhtä sun toistakin vuosien varrella mm. hääyö hopeahääparille ja aikoinaan ottamatta jäänyt hääkuvan otto ihan oikeassa valokuvaamossa kultahäitään viettäneille. Unohtamatta anoppini yllätyssynttäreitä, joihin jokainen vieras toi mukanaan omat tarjottavansa ja tarjoilu toimi kokonaisuudessaan nyyttäriperiaatteella. Omaan vastuualueeseeni kuului oma vakkaripravuurini eli täytekakku, joita onneksi tulin tehneeksi varmuuden välttämiseksi useamman; kaik meni viimoiseen muruun, vaikka joku ehti jo ennen juhlan alkua hönkäistä ilmoille epäilynsä kakunjämistä joita syödään vielä loppuvuodestakin.
Minulle ei ole koskaan järjestetty yllätysjuhlia. Niitä odotellessa!
Varo vaan mitä toivot... Pöhköä sukua ei näet pidättele mikään kun se vauhtiin pääsee. Meillä tietää jo kauhuissaan odottaa ja pelätä mitä tapahtuu kun pyöreitä vuosia mittariin lasahtaa tai jotain muuta juhlan aihetta löytyy. Ja kaikissa etukäteislausunnoissaan pitää muistaa olla tarkka. Eräs naispuolinen juhlakalu haikaili vuosikausia sitä miten hän kyllä tekisi itse hellapuut, jos hänellä vain olisi sahapukki. Oli muuten visto ilme sankarilla tämän saadessa viisikymppisillä lahjaksi taiteellisen sahapukin, jonka sarvissa roikkui päitsinä kalevalakorusetti...