Teini talossa

Suvijuhlassa

Jaa

Kesäloman ensimmäinen päivä. Tai ei tietenkään oman kesäloman, mutta lasten. Eilinen olikin aika hieno päivä. Esikoinen päätti peruskoulun, takana siis kymmenen vuotta koulua jos eskari lasketaan ja miksei laskettaisi. Edessä sen sijaan lukio ja sen jälkeen ehkä joku elokuva-alaan liittyvä koulu. Keskiarvo oli hieno, kuten muillakin: pikkusiskonsa jatkaa edelleen sitä kutakuinkin pelkkien kymppien sarjaa, viidesluokkalainenkin on petrannut ja sillä työmäärällä nykyiset numerot ovat oikein mukiinmeneviä. Nuorimmainen sai vielä sanallisen todistuksen, minkä perusteella kaikki muu sujuu paitsi luokassa paikallaan pysyminen ja hiljaa oleminen. Sama vika on kyllä hänellä kotonakin…

Ja se itse kevätjuhla? Vuosi vuodelta ovat tunteikkaampia. Näytelmät ovat katastrofaalisia, esitykset liikuttavia. Lasten vanhemmat alkavat olla tuttuja, osa on eronnut, jollain on uusi siippa, jonkun mummo jaksaa vuodesta toiseen tulla katsomaan.

Siellä on elämää aika tiivistetyssä ja hyvässä muodossa.

Ja lopuksi Suvivirsi, tietenkin.
 

Jaa

Kommentit (3)

Oi - kaiholla muistelen noita hetkiä... Tunnustan Nessuille olleen käyttöä useampaankin otteeseen... Mutta jospa vielä jonakin päivänä olisi tilaisuus päästä mummona uusintakierrokselle...
Luulen, että se mummina tai vaarina paikalla oleminen saattaa olla jopa vielä palkitsevampaa.
Nykyään ei tahdo saada enää lupaa osallistua kevätjuhliin. Jollei kiellä koulu (tilanpuutteen takia sallittu vain päättävien luokkien vanhemmille), niin kieltää juhlakalu itse (noloa). Koin siis tänä keväänä olevani todellinen vip, kun sain osallistua peruskoulun päättävän esikoisen tapahtumaan. Oli hienoa havaita, että oppilaiden ja opejen puolelta juhlaa oli kunnioitettu siistillä ja asianmukaisella pukeutumisella, hiukset oli kammattu ja fiilistä oli nostatettu, jotta kaikilla oli hymy herkässä. Onhan kevätjuhla lapselle / nuorelle vuoden suurin koulutyöhön liittyvä tunnustuksen paikka. Ihailen opeja, jotka jaksavat näitä meidän (toisinaan ja joskus aika useinkin haistattelevia) kullanmurujamme. Alipalkalla tietty. Mutta takaisin kevätjuhlaan - toivottavasti kulujen leikkaamiset eivät ikinä tule karsimaan pois kevätjuhlia + suvivirttä. Noihin juhliin kun ei voi ostaa pääsyä vaan se paikka pitää todella ansaita. Joko olet tervetullut tai et. Ihanaa olla vip edes kerran vuodessa!