Teini talossa

Sydämen asioita

Jaa

Kaveri lähti jonnekin Qatar-tyyppiseen paikkaan kongressiin ja pohdiskelimme mitä pitää kulttuurista ottaa huomioon: pukeutuminen oli yksi, sortsit ovat out of the question. Pikantti yksityiskohta oli se, että naisia ei saa kätellä. Sen sijaan heitä tervehditään nostamalla oikea käsi hetkeksi sydämen päälle.

Naurettavaa tietenkin tuo, että naisia ei saa kätellä, mutta sinänsä sydäntervehdys tuntui aika kauniilta eleeltä. Itse asiassa sellaiselta, jonka voisi ottaa käyttöön ihan yleisestikin. Kättely kun on kumminkin melkein varmin tapa saada toisen tartuntataudit.

Tämä kävi mielessä taas eilen, kun olin parilla juttukeikalla ja niillä tapasin useammankin ihmisen, jotka sitten kättelin aluksi ja lopuksi. Siinä siirtyi norovirusta melko sutjakkaan tahtiin huoneesta toiseen.

Eikö olisi ollut hienompaa, jos olisimme nyökänneet toisillemme ja koskettaneet sydäntämme? Tosin yksi haastateltavissa oli lakimies, joten hänellä ei tietenkään ole sydäntä, mutta hän olisi voinut koskettaa paremman puutteessa vaikka lompakkoaan.

*

Kävin aikanaan haastattelemassa näistä asioista Turussa professori Pentti Huovista, joka on paitsi mainio haastateltava, myös mies joka tietää bakteereista enemmän kuin niiden äidit. Hän on vuosia ollut sitä mieltä, että kättely pitäisi ehdottomasti kieltää ja kun kuunteli häntä hetken, ymmärsi kyllä miksi.

Silloin toisaalta opin myös sen, että bakteerit ja muut pöpöt elävät nimenomaan käsissä, koska kädet ovat lämpimät ja usein kosteat. Sen sijaan ovenkahvoissa ja muissa bakteerit eivät kauan selviä. Eli niitä ei tarvitse pelätä, mikä on hienoa.

Vaikka Huovinen kieltäisikin kernaasti kättelyn, en usko että se häviää kovin äkkiä. Yksi asia nimittäin puhuu kättelyn puolesta: kosketus. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kosketus kuuluu siihen olennaisena osana. 

Vaikka kättely ei olekaan kovin intiimi kosketus (luojan kiitos), se on silti merkki siitä, että on päästetty oman reviirin sisään. Ja kun vielä kylkiäisenä suostuu ottamaan toisen lintuinfluenssan, niin siinähän ollaan suorastaan melko läheisiä. Luulisi kaupanteonkin luistavan sen jälkeen paremmin - jos vain kykenee kuumeelta ja nuhalta kaupantekoon.

Silti: se sydänjuttu on jotenkin symppis. Taidan ottaa sen käyttöön ainakin kokeiluluontoisesti.

Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei sekoita asioita. Ideana on siis koskettaa omaa sydäntä, ei sen vieraan naisen. Jälkimmäisessä tapauksessa joutuu nimittäin äkkiä poliisikammarille selvittämään tekosiaan: että ei se mitään häirintää ollut, vaan ihan normi tervehdys, jolla pyritään välttämään flunssa.
 

Jaa

Kommentit (6)

Entäpä jos otettaisiinkin käyttöön yhdistelmäversio: ensiksi kosketettaisiin sydäntä - siis sitä omaa - ja sillä eleellä ikään kuin kerrottaisiin että tässä tullaan nyt toisen reviirille rauhanomaisin ja ystävällisin aikein tassua paiskaamaan... Sen verran vanhanaikainen olen, että itse en hevin kättelystä luovu, juuri kosketuksen vuoksi ja rohkenen väittää kädenpuristuksen kertovan tuntemattomastakin ihmisestä aika paljon... Mutta toisaalta en taas ihan hirveästi tykkää hali-poskipusu-systeemistä, joka meillekin on jossain määrin rantautunut. Ainakin minusta tuntuu vähän teennäiselle ja kiusallisellekin ajatella että pitäisi kaikkien puolivillaisten räkä-roopejen ja lima-lissujen kanssa halia ja pusia. Ystävät on asia erikseen. Sama koskee käsipusuja, joilla joskus varsinkin vanhemmat herrat tuppaavat toisinaan naiseläjän yllättämään. Toivottavasti kukaan herrasmies ei ole kovin pahasti loukkaantunut refleksistäni, joka pistää pyyhkäisemään kädenselän kuivaksi housunpersuuksiin...
Hih! Haluaisin nähdä sen tyypin ilmeen, kun pyyhit kätesi housuihin moisen ritarillisin tervehdyksen jälkeen!
Meidän terveysasemalla on isot laput: Ethän pahastu, kun emme kättele! Kätellessä tarttuvat taudit leviävät....jne.
Kättely ei ole mukavaa. =( On ikävää kätellä ihmisiä!
Kunnanvaltuutettu ysköstelee ensin kouraansa ja ojentaa sen sitten kättelyä varten...tosi sivistynyttä! Kiireesti käsien pesulle ja käsidesille! Markettien kärryjenkin kahvat pyyhkäisen ensi käsidesikosteuspyyhkeellä, ettei tarvitse esim. tomaatteja yms. pöpöjen kanssa kotiin viedä.
Käsi sydämelle kuulostaa todella kauniille! Ja jos vielä saisi katsekontaktin ja pienen hymyn ja nyökkäyksen, kohtaamiset olisivat täydellisiä! Mutta kyllä kättelykin on "Muoria" lainatakseni aika paljastava... toiset retkottaa rannettaan kuin kuollutta kalaa, kylmää ja elotonta. Käsivarsikin jää näiltä fisu-ihmisiltä usein hieman koukkuun, vastapuoli saa ottaa yhden ylimääräisen lähestymisaskeleen ylettääkseen. Toiset taas rutistaa ja vatkaa sellaisella tarmolla, että peukalon ja nimettömän rystyset vaihtaa paikkaa. Että miten sitä nyt sitten kohtailisi tuttujaan ja niitä tuntemattomia?