Teini talossa

Sykkelihommeleita

Jaa

Hiphurraa! Korjasin kaikki perheen rikkinäiset polkupyörät. Nyt meillä on siis 14 toimivaa pyörää katoksessa (tai viisi ei tietenkään ole katoksessa, vaikka nimenomaan on sovittu, että niitä säilytettäisiin siellä). Jos euro kaatuu ja siirrytäänkin jostain syystä markan sijaan polkupyöriin vaihdon välineenä, me olemme vahvoilla!

Ja miten tämä ihme tapahtui? Ostin paikallisesta Shellistä kuminpaikkausvaahtoa, joka vastoin odotuksia toimi. Sillä polkupyörissähän ei yleensä ottaen ole muuta vikaa kuin se, että niissä on kumit puhki. Suosittelen, toimii.

Muutoin olen sitä mieltä, että 14 pyörää on hiukka kohtuuton määrä yhden käsipuolen hallinnoitavaksi.
 

Jaa

Kommentit (3)

Minäkin heräsin pyörien valtavaan määrään pihalla, kun vahna isäni rupesi niitä eräällä vierailulla laskemaan ja päivittelemään. Pyysin valokuvausta harrastavan lapseni kuvaamaan pyörät ja naputtelin nettiin myynti-ilmoituksia urakalla. NIin vain kävi, että alle vuorokaudessa 5 pyörän romua oli myyty. Hinta oli kohdallaan (10-20e), kun osassa ajokeista ei ollut jarruja ja osa oli muuten hyvin riisuttuja malleja. Ei muuta kun torikauppa pystyyn, niin on jatkossa vähemmän korjattavia menopelejä.
Meillä puolestaan herättiin julmaan tai ainakin vaihteettomaan pyöräilyaamuun, kun perheen mekaanikot yrittivät päästä rasvanippoineen käsiksi muutoin ihan toimintakuntoisen sykkelin ajoittain jumittaviin vaihteisiin. Oli taas joku ingen jööri tehnyt vähän enemmän kuin parhaansa ja saanut kuin saanutkin pajassaan luoduksi hienon kertakäyttöisen kestohyödykkeen...
Nykyään uusien pyörien sekä vaihteet että käsijarrut ovat tosiaan ihan mahdottomia. Esimerkiksi ne jarrupalat on laitettu niin lähelle rengasta, että jos se menee sadasosamillin väärään asentoon, pyörä ei pyöri enää ollenkaan. Vaihteisiin ei niin ikään uskalla koskea lainkaan.