Teini talossa

Synkkä yksinpuhelu

Jaa

Minä en käsitä tätä poliitikkoihin liittyvää kaksinaismoraalia. Tässä maassa ei ole ainuttakaan aikuista oikeustoimikelpoista ihmistä, joka ei olisi koskaan ottanut vastaan tai maksanut jostain asiasta pimeästi. Ei yhtään.
Mutta poliitikoilta kuitenkin odotetaan sellaista moraalista selkärankaa ja pyhimysmäistä käytöstä, että arkkienkeli Gabrielinkin hohde himmenee heidän seurassaan.

Tästä syystä en myöskään käsitä, miksi kukaan haluaa ryhtyä poliitikoksi, koska lähtökohtaisesti heidän oletetaan olevan normaalia suurempia valehtelijoita, yleistä lieroisuutta lieroisempia, selkärangaltaan mätiä ja muuten vain jutuiltaan tylsiä ja itserakkaita omaneduntavoittelijoita, jotka eivät sekuntiakaan yritä ajaa yleistä etua, vaan lappaavat vain rahaa geenitutkimukselle, jotta tiedemiehet voisivat kasvattaa heille lisää käsiä joilla kahmia yhä uusia etuuksia.

Kun ihminen ryhtyy poliitikoksi, hän ilmeisesti samalla käy läpi jonkinlaisen kirurgisen leikkauksen, jossa hänen ihmisarvonsa poistetaan nenäreikien kautta ja siitä tehdään sylkykuppi.

Mutta kaikkein vähiten käsitän sitä kiukkuisuutta, joka näihin asioihin liittyy. Sen voi aistia tietokoneruudun läpi jo ennen kuin on edes laittanut konetta päälle ja avannut nettiä: kiukkua tai pikemmin raivoa, jonka vallassa moni ihminen on, kun poliitikko on tehnyt virheen. Ja sitä riemua, kun potkia erheentekijää ja huutaa, että eroa sika, sillä minä olen äänestäjä, sinun pomosi. Täytyy toivoa, etteivät nämä ihmiset ole oikeasti kenenkään pomoja. Ei olisi mukavaa sellaisten alaisina.

Ja kyllä: osoittaa idioottimaisuutta istua harmaan talouden vastustamisryhmässä ja samaan aikaan maksaa pimeästi jostain työstä. Mutta sellaisia ihmiset ovat, tyhmiä. Siksi niitä ihmisiksi kutsutaankin. Poliitikkojakin.
 

Jaa

Kommentit (4)

Samoja fiiliksiä täälläkin. Varmaan politikkojen kohdalla se, että he ajavat meidän kaikkien yhteisiä asioita, aiheuttaa ihmisten mielessä sen, että heidän pitäisi olla mallikansalaisia ja virheettömiä eikä myöskään saisi millään muotoa ajaa omia etuja. Kun taas firmojen pomoilla on täysi moraalinen oikeus ajaa ihan omia etujaan ja toimia eri säännöillä kuin politikoilla. Myös tuo sylkykupiksi joutuminen on minusta tosi vahvaa nykyään. Olen ajatellut, että ihmisillä on niin paljon pahaa oloa sisällä, jota ei osata purkaa muutoin, kuin syyttämällä jotain julkisuuden henkilöä tai tapahtumaa ihan mitättömistä asioista (siis tämä yleistyksenä tässä eikä koske ketään erityisesti) ja purkamalla siihen omia aggressioita.
Mutta, toisaalta kun ajatellaan ministerien palkkatasoa tavalliseen Maija tai Matti Meikäläiseen verrattuna, niin heillä jos kenellä luulisi olevan vara maksaa ihan sillä päivän valon kestävällä taksallakin. Ehkä tämä on nyt sitä kaksinaismoraalia kukoistuksessaan, mutta minusta on kaksi eri sarjaa sen suhteen tekeekö joku jotain köyhyyttään vai pelkästään ahneuttaan tai saituuttaan... Ja toisaalta, eikö juuri politikkojen - jotka itse ovat asioista päättämässä - pitäisi tuntea verotuskäytäntömme. Pihtiputaan mummo jää aina ihmettelemään näitä: - Voi kun mää en tiennyt, sori, vahingossa liturgioita. Lisäksi mummolle tulee näistä seikkailuista kovin turvaton olo ja Kekkosta ikävä, kun se miettii tietääkö tässä maassa kukaan enää mitään kun ministeritkään eivät tiedä... Kyllä tässä asiassa keskusteltavaa on, mutta en minäkään yleistä loanheittoa kannata. Jos keisarit ovat selkärangattomia, voiko muuta odottaa rahvaaltakaan...ja silloin voikin jo miettiä ollaanko tuhon tiellä...
Kyllä, ministerin jos kenen pitäisi maksaa veronsa mukisematta jo ihan siksikin, että varaa on. Mutta kun minä en usko, että niin hyviä ihmisiä onkaan, että aina ja kaikkialla he hoitaisivat asiansa moitteettomasti. Se ei jotenkin oikein kuulu ihmisyyteen. Me olemme laji, joka ei ole täysin pyyteetön ja rehellinen, mikä on hyvä koska se on varmaan menestyksemme salaisuuskin. Ja siksi mielestäni on outoa, että melkoinen porukka jaksaa ihmetellä ja taivastella asiaa, jonka he itsekin tekisivät juuri samalla tavalla, verojakiertämällä, heti jos sattuisi mahdollisuus. Korruptio sinänsä on tietenkin peljättävä asia, mutta vaikea uskoa että tällaisista tapahtumista ihan vielä banaanitasavallaksi äidytään.
Kyllä rehellisyyteen silti kannattaa pyrkiä - vaikka se vaikeaa olisikin, sanoo mummoni Pihtiputaalta. Puhdas omatunto nääs takaa hyvät yöunet. Ja toisaalta: on asiassa vielä sellainenkin puoli etteihän esim. minulle taviksena kukaan tule edes tarjoamaan "erityisen hyviä kauppoja asevelihintaan", mutta luulenpa että jos olisin - sanotaan nyt vaikkapa ministeri - niin tilanne saattaisi olla vallan toinen. - Ja silloinhan onkin jo se paha k-käytäntö aika lähellä... Eli ehkä sittenkin on hyväksi puuttua pulmiin niiden pienenä ollessa. Toivoen ettei isompia eteen tulisikaan, ja edes se rehellisyyteen pyrkivä puhdasotsainen Pihtiputaan mummoni maksaisi vielä huomennakin kiltisti veronsa... Mutta toisaalta taasen on tietty olemassa sekin riski, että sillä aikaa kun näitä pieniä munia oikein antaumuksella veivataan ja vatkataan, isot konnat häärivät tahoillaan omiaan ilman että kukaan ehtii kiinnittää mitään huomiota kupruihinsa kun ne pienet munat niin somasti vaahtoutuvat vatkauskipossa...