Teini talossa

Synttärisankari

Jaa

Mulla on synttärit viikonloppuna ja täytän taas 28.

Eiku ei. Tähän mennessä oon täyttänyt 28, mutta nyt huomasin, että täytänkin 35. Tai haluaisin täyttää.

Ei minulla oikeastaan ole tätä oikeaakaan ikää – täytän 45 – vastaan mitään, mutta 35 kuulostaa paremmalta. Se on ikä jolloin ihmisen päiväys on ehkä parhaimmillaan. Silloin on jo elämänkokemuksia, ehkä peräti jokunen saavutuskin. On ehtinyt nähdä lasten kasvamista ja työelämää. Opiskelut ovat kaukana takana. Bonuksena on niin nuori, että aikaa on mihin tahansa. Ellei niitä saavutuksia vielä ole ja sellaisia haluaa, taivas on rajana. Ymmärtää myös, etteivät nk. saavutukset – menestys tai mitä se sitten itse kullekin on – ole lopulta kauhean tärkeitä vaikka sen rinnalla, että on tyytyväinen elämäänsä.

Mukavinta tuossa huomiossa, ettei haluakaan täyttää 28 vaan 35, oli kuitenkin se että paras ikä näköjään nousee mitä vanhemmaksi tulee. Se on lohdullista. Kun joskus täyttää 65 voi haikailla millaista oli elämänsä parhaana vuonna, silloin kun oli 55. Ja kahdeksankymppisenä muistella, että kun pääsi eläkkeelle niin sillon vasta ovet olivat auki kaikkiin suuntiin!

Ehkä tästä voisi jopa oppia sen, että pitää iloita siitä minkäikäinen oikeasti on. 45 on sentään mahtava ikä! Hyvää syntymäpäivää, Roope! (tän ikäisenä täytyy itte onnitella itteään kun kakkukestejä ei enäää järjestetä)

 

Jaa

Kommentit (4)

Railakasta Synttäripäivää , kaikillehan tuota ikää tulee , jos se yhtään lohduttaa:)
Railakasta syntymäpäivää! Täytin helmikuussa 26 v. ja se tuntui etukäteen kauhealta (joo tiedän, olen "niin nuori", työkavereiden mielestä en tiedä vielä, mikä on estrogeeni jne...). Sitten kun syntymäpäivä koitti niin yllätyksekseni mietin, että onneksi en ole enää 25... Ihmismieli on kummallinen. Toisaalta on ihanaa kuulla, että 35 v. ne ovet vasta aukeaakin! Ja että myös 45 on mahtava ikä, sitä odetellessa :)
Pitäisikö toivottaa onnea vai ottaa osaa - siinäpä pulma... Mutta onnea nyt kuitenkin! Nuorihan sinä vielä olet... Tuo parasta ennen päiväys on kieltämättä omissakin pohdinnoissani siirtynyt vuosi vuodelta aina vaan loitommaksi ja kovasti uskottelen (tai ainakin yritän uskotella) itselleni naisen ja viinin vain paranevan vanhetessaan (tai no - en tiedä paraneeko kumpikaan jos on lähtökohtaisesti kitkerää vuosikertaa...). Mutta just tässä iässä meinaa kieltämättä pupu tulla ja ikäkriisi iskeä. Näen jo nyt öisin painajaisia seuraavasta vuosipäivästäni... Se on näet se kauhea hetki jolloin ihmiselle annetaan isoilla kultaisilla numeroilla präntättyjä ruusukortteja ja ainakin vielä jokunen vuosikymmen takaperin paketista löytyi keppi tai kiikkustuoli. IIIKKK - mua ahdistaa - enhän minä vielä niin vanha ole!!! Vasta eilen pääsin kapaloistani - vai oliko se toissapäivänä... Mutta en minä silti päivääkään iästäni tai elämänkokemuksestani poiskaan antaisi...
Kiitoksia vaan kaikille onnitteluista!