Teini talossa

Synttärit

Jaa

Kaksi nuorimmaista ovat syntyneet samoihin aikoihin tässä elokuun puolivälin paikkeilla, joten aina juuri ennen koulujen alkua meillä on kauhea juhlakimara. Ensin tulevat sukulaiset kylään, sitten vielä molemmilla on kaverisynttärit.

Kun järjestää kolmena päivänä peräjälkeen synttärit, tietää tehneensä kansainvälisen  urotyön: ensinnäkin kyseessä on lähes epäinhimillinen ponnistus tarjoiluiden valmistamisen suhteen, mutta ennen kaikkea tietää kulutuksellaan laittaneensa Euroopan talouden rattaat hyvään liikkeeseen.

Loppu onkin sitten teidän harteillanne, me olemme nyt tehneet osamme.
*
Silti, kun muutaman vuoden päästä lastenkutsuja ei enää ole, käyköhän niin, että alkaa muistella niitä lämmöllä tai jopa haikailla niiden perään?
Ei sitä koskaan tiedä, ihminen on sellainen, että venyy monenlaisiin saavutuksiin.

Tosinsen varalta, että niin kävisi, olen nyt tallettanut sydämeeni muiston eilisestä, jolloin kokosin pari tuntia muovista jalkapallomaalia lasten synttäripeliä varten. Se ohjeet olivat niin huonot, että luultavasti joku tokaluokkalainen oli tehnyt ne. Kaksi tuntia yhden maalin kokoamista - Ikeakin on helpmpi!!

Ohjeissa mm. neuvottiin ”pujottamaan verkko paikalleen”.

Jep jep. Epäilemättä verkko pitää pujottaapaikalleen, mutta kyllä siinä auttaisi, jos neuvottaisiin, miten se tapahtuu.

No ei neuvottu. Lopulta keksin, eikä se todellakaan ollut helppo rasti. Sen sai paikalleen vainyhdellä, hyvin monimutkaisella tavalla, joka uhmasi kaikkia fysiikan lakeja, myös kvanttifysiikan.

Niin että tuskin noita hetkiä ihan kauheasti tulee kaipaamaan…
 

Jaa

Kommentit (4)

No mutta, jos sitä verkkoa ei ole saanut ujutettua paikoilleen kuin yhdellä tavalla, niin mitäpä tuosta tarkemmin neuvomaan ja ohjeistamaan älysithän tuon ennen pitkää itsekin ja sait kokea onnistumisen elämyksen... Uskomatonta kyllä tuota lastenjuhlakohellusta muistelee haikeudella, vaikka itsekin muistan vielä niiden rankkuuden ja senkin miten kiitin isä luojaa suojeluksesta ja varjeluksesta koko lauman pysyttyä yhdessä koossa ja suhtkoht ehjinä. Laastarointeja ei lasketa.
kaikki meni eilen vielä hyvin: kuusi eka-tokaluokkalaista meni uimaan ja kuusi nousi ylös. Jalkapallopelissä päivänsankari teki maalin - meni längistäni sisään. Ei hullumpi saavutus. Siis minulta.
Meillä äitee hoiti nuo synttärit 80-luvulla siten, että kysyi sankarilta haluaako tämä ennemmin synttärit vai 50mk. Minä otin synttärit rahassa kolmannen luokan jälkeen. Olen näin jälkikäteen jaksanut ihailla äitini kekseliäisyyttä. Ratkaisuhan säästi sekä hermoja että rahaa, tuskin synttärijärjestelyjä nimittäin viidelläkympillä hoiti edes miun lapsuudessa.
Hmm... erittäin hyvä idea!