Teini talossa

Taidetta

Jaa

Olin tekemässä juttua eräästä kehitysvammaisesta taiteilijasta. Hänen opettajansa kertoi hauskan tarinan eräästä toisesta oppilaastaan. Tämä oli maalannut kuusi vuotta sinisiä tauluja. Pelkästään sinistä, ei mitään muuta.
Sitten yhtenä päivänä siellä taulun reunassa oli pieni palanen okraa. Opettaja kysyi mikä se oli.
- Se on maata, vastasi taiteilija.
Sen jälkeen, pikku hiljaa, maata alkoi tulla lisää, sitten puita, taloja ja lopulta myös ihmisiä. Taiteilijalta vain oli kestänyt hetken päästä niin pitkälle, kun täytyi lähteä liikkeelle keskeltä valtamerta.

Jep. Munhun teki aika suuren vaikutuksen tuo. Oikeilla taiteilijoilla on tekemisen intohimoa.
 

Jaa

Kommentit (2)

Hyvin harjoiteltu on puoliksi tehty. Moisesta sitkeydestä tulee mieleen oma lapsuus ja intohimoni tiikerikakkua kohtaan. Olin semmoinen prinssinakin kokoinen likkalapsi ja halusin oppia leipomaan tiikerikakkua semmoista jossain kyläillessä maistamaan päästyäni. Mummoni toimi sekä valmentajanani (kannusti kakkuni kyllä vielä jonain päivänä onnistuvan) että sponsorinani (osti ja kantoi kotiin kilokaupalla munia, voita, jauhoja ja kaakaota myymäläautosta) plus että auttoi tuhoamaan ne ei niin onnistuneet leivonnaiset (joita oli paljon...). Summa summarum ranta löytyi siltäkin aavalta ja yhtenä kauniina päivänä sain aikaiseksi kakkukaunottaren, mutta sen verran oli jo siihen mennessä tullut tiikerikakkua maisteltua etten viimeisimpään neljäänkymmeneen vuoteen ole kyseistä leivonnaista himoinnut pätkääkään. Muille saatan sellaista tehdä, mutta itse en syö.
Hahahah, Roopen tarina oli kiva ja Jaanan sikahauska. Kiitos molemmille ilahduttamisesta.