Teini talossa

Tappelupukari

Jaa

Pihallamme on nähty nyt useaan otteeseen tiikeri. Se on tosi kaunis. Oikeasti se on iso oranssi kollikissa, joka on hyvin kunnioitusta herättävän näköinen ja kokoinen.


Meillä puolestaan asuu vanha kissaherra, joka on kaikkea muuta kuin kunnioitusta herättävä. Sen liikkeet muistuttavat aika paljon brontosaurusten liikkeitä – noin niin kuin nopeudessa ja ketteryydessä. Mutta sisua sillä kyllä on. Ainakin se oli yhtenä yönä käynyt tappelemassa, ja luulenpa että sen tiikerin kanssa.


Huonostihan siinä kävi, turpiin tuli. Ja sitten se turpa tulehtui ja kisun pää oli kuin ilmapallo. Vappuun oli niin pitkä aika, että vietiin se kunnan eläinlääkärille, joka oli mies paikallaan. Hän nukutti kisun, puhkaisi sen paiseen ja puristi nelisen litraa mätää kissan päästä. Saattaa olla että aivot tulivat siinä samalla, mutta meidän kissan kohdalla se ei ole mikään kauhean suuri menetys.

No, nukkuva kissa palautettiin kotiin heräämään. Siellä se sitten makasi kylppärin lattialla ja jossain vaiheessa heräsi, tietenkin ihan tokkurassa Ei kuitenkaan niin tokkurassa (NIIN tokkurassa se ei ole ollut vielä koskaan) etteikö se olisi löytänyt ruokakupilleen.

Siinä vaiheessa se sammui uudestaan pää naksuihinsa hautautuneena. Luulen, että jos se saisi valita tavan kuolla, tuo olisi se.

Mutta ei se nyt sitten kuollut, vaan toivottavasti oppi, ettei tiikereitä vastaan kannata hyökätä.
 

Jaa

Kommentit (2)

Vanha herra kyllä varmasti puolustaa omaa pihaansa viimeiseen henkäykseen asti. Saattaisi kaivata talossa asuvan ihmisväen apua vieraan tiikerin hätyyttämisestä reviiriltään. Tai sitten vanha herra voisi yöpyä kotosalla, mukavasti ihmisväen tyynyllä ja antaa nuorempiensa mellastaa hiirimestoilla.
Juu on sitä tiikeriä hätyytettykin, ei se ihan niin rohkea ole kuin Bengalissa asuvat kollegansa. Nuorempi kissasukupolvi tulee apuun tossa vuoden sisällä.