Teini talossa

Teinidraamaa

Jaa

Pientä pääsiäisdraamaa täällä, kun teini jätti saapumatta kotiin perjantaina. Hän kyllä sanoi kenen luo menee, mutta emme tienneet missä tämä tyyppi asuu tai miten hänen perheeseensä saisi yhteyden. Ja oli siis kielletty, että ei, et saa mennä.

Mutta kun toinen ei vastaa viesteihin eikä puheluihin, niin paha siinä on mitään tehdä.
Seuraavana päivänä häneen sitten saatiin yhteys ja poika lopulta kotiin. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut ja vanhemmatkin olivat olleet kotona siellä sen kaverin luona. Mutta silti. Syvä huokaus, minkä jälkeen piti laskea kolmeentoistatuhanteen ettei olisi murhannut jälkikasvuaan.

Tilanne oli ja on kaikkiaan hankala. Mitä keinoja vanhemmilla on moisessa tilanteessa käytettävinään? Oma ideani oli sitoa lapsi ketjulla seinään niin pitkäksi aikaa että hän täyttää 18, mutta vaimo ei jostain syystä suostunut tähän (lepsu). Mitä muuta voi tehdä? Totta kai puhuimme ja paheksuimme, mutta ne ovat sellaisia asioita joiden suhteen vanha sanonta vedestä hanhen selässä pitää paikkansa.

Aresti? Vaan milläs pidät lapsen kotona jos se ei suostu siellä olemaan (ja jos sitä ei saa sitoa seinään).

Sitten keksin! Ratkaisu oli yhtä lähellä kuin tietokone. Kännykkälaskun maksajana pystyn sulkemaan hänen puhelinliittymänsä milloin tahansa. Se on asia, jonka jopa teini ymmärtää, koska sen ikäinen ei pysty hengittämään ilman kännyänsä.

Hah! Ja kun se sitten protestoi ja sanoi, että sittenhän mekään emme saa häneen yhteyttä, oli suuri ilo todeta, että entä sitten? Ei me näköjään nykyäänkään saada kun et vastaa puheluihimme.

*

Murrosiän syvyydestä ja käsittämättömyydestä kertoo myös se, että kun asiasta karkumatkan jälkeen keskusteltiin ja kävimme ymmärrettävästi hieman kuumana, niin mitä sanoi teini keskustelun päätteeksi?

- Voinksmäsaada tatuoinnin?

Huokaus.
 

Jaa

Kommentit (8)

Meillä jo viides lapsi on pahimmassa teini-iässä enkä vieläkään ole tottunut tähän. Mielestäni ois ihan ok laittaa teinit häkkiin ja nosturin nokkaan niin kauan kun äo on taas enemmän kuin ikä. Myöhään eilis iltana me vanhukset ei taas tajuttu mitään kun teinin olisi pitänyt lähteä tukemaan kaveria täältä mökiltä 100 km päähän, kun kaveri riiteli omien vanhempiensa kanssa. Bussi ei täältä saaristosta kulje klo 22 ihmisten ilmoille ja me tyhmät ei lähdetty kuljettamaan.. Mutta Roope ja muutkin kipuilevat vanhukset. Kunhan se teini täyttää 19 alkaa taas aurinko paistamaan, teini muuttuu fiksuksi nuoreksi ja vanhemmatkin ovat joskus ihan kivoja. Harmi, kun kohta sitten muuttavat pois kotoa.
Häkki ja nosturinnokka hyväksytty!
Loistavaa. Ihanaa. ME EI OLLA AINOITA. :D
Niin ihanan tuttua Lainauksia viime viikolta "Te ootte ainoat vanhemmat mailmassa jotka kieltää tän" - emme anna pitää kännykkää huoneessa jotta vois käydä keskusteluja öisin "Sää et yhtään ajattele mua" - pyysin viemään roskat kesken pelin "Sää et rakasta mua" - sanoin että ruutuaikaa on vasta kun lattian pinta näkyy huoneessa. Elämä on.
Tämä oli hauska lukea näin 18-vuotiaana. Tosin sun teini ei ole ihan vielä oppinut ajoittamaan kysymyksiään oikein. Tatuoinnesta ja muistahan kannattaa puhua silloin kun vanhemmat on hyvällä tuulella. Ei vaan ihan hyvä jos on ollut yötä siellä missä on sanonut olevansa eikä ihan muualla. Sitäkin nimittäin kyllä tekee moni ja itsekin olen pariin kertaan (ihan vahingossa) päätynyt eri paikkaan yöksi mitä olen vanhemmille sanonut. Ja jo muutama vuosi sitten...
Juu sen kommentin oli vissiin tarkoitus osoittaa meille kuinka vähän hän vähät välittää meidän jutuistamme. Mutta sinänsä oot oikeessa: ihan hyvä että oli siellä missä sanoi olevansa. Olisi voinut vielä kertoa missä se on...
Totta, teiniä ei voi sitoa kettingillä mihinkään, ei vaikka se kuinka vanhempiensa hermoja koettelisi ja polttaisi näiltä hihat. Meillä sattui joskus muinoin kuopuksen kanssa samantapainen juttu, ja koko homma oli mennä hirveäksi jankkaamiseksi puolin ja toisin. Puhuttiin ja huudettiin, mutta kukaan ei kuunnellut tai kuullut... Niinpä sitten lopulta päädyin kirjoittamaan lapselleni kirjeen - ihan semmoisen paperisen ja perinteisen - jossa kuvailin äitinä ja ihan puhtaasti omasta vinkkelistäni sitä kalvavaa huolta ja pelkoa, joka vanhemman mieltä kalvaa sudenhetkellä jolloin yö on synkkä ja pimeä, eikä teini ei pidä kiinni sovitusta, sulkee puhelimensa, etkä tiedä hänen olinpaikkaansa... Pikkuisen epäilin mahtaako kirje päätyä lukemattomana roskakoriin, mutta eikös mitä...viesti löysi vastaanottajansa ja muutamia kirjeitä heiteltiin puolin ja toisin vielä tuon tapauksen jälkeenkin.
Teinien tarkoitus on varmaankin olla mahdollisimman ärsyttöviä jotta vanhemmat päästävät ne ns. irti ja muuttamaan omilleen.. Itellä 4 poikaa, yksin huollan. 2 omillaan ja kahden kans ihan vitunmoista vääntöö... kaikki Roopen kirjoitukset tunnistan omikseni. Lisänä sossut ja poliisit....