Teini talossa

Teinimarket

Jaa

On ihan käsittämätöntä, millaisia määriä ruokaa teinit syövät. Tuhansia kiloja, ehkä miljoonia. Ziljoonia. Enkä puhu nyt kuukauden ruoka-annoksesta vaan yhdestä lounaasta.

Perheen jauhelijaindeksi menee jokseenkin näin (jlihan voi korvata jollain muulla jos keksii):

Kun lapset ovat pieniä niin kun tekee 400 gramman jauhelihasta kastikkeen, koko porukka syö siitä ensin lounaan ja sitten vielä illalla päivällisen ja jää vielä ylikin hiukan.

Jossain vaiheessa on universumin harmoniahetki ja koko paketti menee yhdellä lounaalla eikä yhtään jää yli. Ne ovat mahtavia aikoja, eräänlainen jauhelihuuden kultakausi.

Seuraava askel on, että yksi paketti riittää juuri ja juuri jos ei itse syö kovin paljon.

Ja nyt ollaan siinä, että teini vetää sellaisen päketin yksin. Kaksi kertaa päivässä.

Väliajoilla se syö pakastepizzan ja hevosen. Ei oo meinaan tallissa enää yhtään jäljellä.

*

Ylipäänsä kaikenlaisten ruokien – etenkin herkkujen – menekki on vuosi vuodelta tolkuttomampaa. Jos ostaa keksipaketin, se on yleensä syöty sillä matkalla kun kantaa ruokakassin autosta keittiöön. Limonadi ei ehdi kylmetä jääkaapissa ennen kuin se on mystillisesti kadonnut.

Nyt viikonloppuna ostin itselleni sipsipussin ja muistin sen vasta seuraavana päivänä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Nyyh.

Yksi ratkaisu olisi ryhtyä tekemään pahaa tai terveellistä ruokaa. Erilaisia epämääräisiä kokeiluja! Kasvisruokaa! (Tytär teki eilen oikein hyviä kasvispihvejä, eivätkä ne kelvanneet nuorisolle, joten tässä voisi olla ratkaisu). Toisaalta on niinkin, että ellei kotona ole ruokaa jota haluaa syödä, niin siitä seuraa hirmuinen ruokakiukku ja sitten ei ole kellään kivaa. Ehkei tälle asialle ole olemassa muuta ratkaisua kuin vaihtaa haarukat talikoihin niin saa kerralla enemmän suuhun.

*

Tai sitten pitäisi perustaa teinimarketteja. Niissä myytäisiin jauhelihaa sadan kilon säästöpakkauksissa ja kilometripizzaa. Kokis ja energiajuomat olisivat tynnyritavaraa. Hedelmäosasto olisi supistettu tärkeimpiin eli hedelmäkarkkeihin. Kasvisosastosta olisi jätetty ranskalaiset ja lopuista luovuttu kokonaan, jotta olisi saatu raivattua tilaa eineksille.

Kaupassa olisi myös erillinen vaateosasto, joka olisi sijoitettu pitkin kauppaa, koska kun ostaa kengät siitä sisääntulo-ovelta niin ne ovat jääneet pieniksi siinä vaiheessa kun päästää kassalle.

Että hei kuulkaas Kesko tai S-market tai joku – kuis ois?

*

PS. Kohtuutonta näin keski-ikäisen näkökulmasta on myös se, että teininä voi syödä ihan mitä vain kuinka paljon vain eikä se juuri näy painossa. No, poikkeuksiakin toki on, mutta ainakin meillä on näköjään sellaiset läpipaskogeenit.

Siis nuorena: Jos minä söisin samalla lailla kuin nuoriso, saisin jo parissa viikossa töitä rantapallona Fuengirolasta.

Vaikka onhan kaikki työ arvokasta, ei sillä.

Jaa

Kommentit (6)

Kyllä. Tässä isäntä yks päivä mietti, että pitäiskö laskea, kuluttaako hän kaikki maksamansa verot. Muistutin häntä kahdesta teinistä yläkerrassa (niitähän ei tosiaan paljon näy, kuin ruoka-aikoina), nehän syö jo kahden veronmaksajan verot kouluruokailussa ja lisäksi sitten koulutus ja terveydenhoito. Ollaan plussan puolella reilusti hautaan saakka, kun noita perillisiä on vielä viisi yhteensä :) Topukka
Allekirjoitan!
Näkyy kyllä kaupungilla.mutta pullea on nykyisin in.ainakin luulevat.
Todellakin. Murot vs. viisi lasta. Tyhjä pahvipakkaus tai vaihtoehtoisesti nipsu tyhjän pussin koristeena. Juusto = tapettu ohueksi lärpäkkeeksi, joka päätyy isin leivänpäälle, sillä muuten juusto on elämässä vain ohikiitävä mainos televisiossa. Tosin harvakseltaan, sillä television katseluaika tai lähinjä ohjelma ei ole vanhempien valittavissa. Tai jos on, ei siitä mitään kuule vaikka hanat ois äärioikeakaakossa. Äänentuotanto on myös hämmentävää. Teini-ikäiset puhuu tasan kaksi sanaa, joo joo, kun taas pieninpää kaliiberia omaava puhuu taukoamatta teini-iässä tulevan taantuman varalta. Ja sekin syö. Taukoamatta. Uskomattomia määriä. Siihen mahaan. Siihen, jossa napa on lähempänä selkärankaa kuin mikroskoopilla pystyy väliä havaitsemaan. Ja se vastaan vänkääminen joka juuttan iässä, ei oo nälkä, taas on nälkä, en ota, anna sitä taikka tätä, En ois halunnu, oisin halunnu. Kun erehtyy kysymään mitähän jälkikasvun tekisi mieli syödä, olisi hyvä kaupan portilla olla valittavana entiiä, ihansama, jotain- ruokavaihtoehtoja. Vaikka kuin niskalimassa kantaa kaupasta evästä, ei mikään riitä, eikä kelpaa, eikä silti oo mitään syötävää. Mitään sokeripitoista eh kannata ostaa, sillä todellakin kaappi on täynnä tyhjiä kääreitä...
Silloin kun poika oli vielä yläasteella kuulin hänen ruokatavoistaan. Koulussa on ruokailut järjestetty kahdessa vuorossa ja tämä nälkäinen kaveri kävi syömässä molemmilla kattauksilla. Toisella kerralla oli vaan kova kiire syödä ne 20 lihapullaa kun aikaa oli vain vartti, välitunnin verran. Piti vielä kurkkia olan yli että huomaako ruokavalvoja kun taas on syömässä. Luulen että huomasi mutta ajatteli varmaan että tuleva veronmaksaja syö etukäteen. Koulupäivän jälkeen oli tietysti kova nälkä kun tuli kotiin. Nyt on poika jo oman ruokapöydän ääressä ja täällä kotona kaksi tyttöä. Kolmesta nakista saa riittoisan kastikkeen ja yleensä jää ylikin.
Päivän naurut viimeisestä virkkeestä! Niin totta...