Teini talossa

Teiniydestä, kerran viikossa

Jaa

Vuosi 2016 on, kuten kaikki epäilemättä tietävät, kansainvälinen teiniyden vuosi. Vitsi vitsi, ei ole.

Sen sijaan jokainen vuosi on kansainvälinen teiniyden vuosi, koska maailmassa ei teineistä pääse eroon vaikka haluaisikin. Usein myös haluaa ja sitten toisinaan taas ei.

Joka tapauksessa ajattelin tämän vuoden ajan käyttäytyä tässä blogissa murrosikäisesti. Raivota, kiroilla, vetelehtiä, ärsyttää, juoda teidän limsat ja… eiku siis otetaas alusta:

Ajattelin tämän vuoden ajan kirjoittaa murrosiästä. Omasta murrosiästäni (siitä on jo hiukan yli viisi vuotta) sekä lasten murrosiästä sekä lasten kavereiden murrosiästä sekä murrosiän ongelmista, joita näkyy mediassa (saako juoda energiajuomia koko ajan).

Tuskinpa minulla vastauksia on mihinkään, mutta ehkä tämä toimii vertaistukena kaikille niille, jotka ovat samassa tilanteessa. Ja niille, jotka eivät enää/vielä ole: he voivat sitten vain naureskella tai kauhulla odottaa…

Saamme tänne myös viikoittain aiheeseen liittyvän pienen piirroksen. Sen tekee jo murrosiän ohittanut esikoisemme Anton, 19.

*

No niin:

Elämä murrosikäisen kanssa on kaikin puolin täysin kohtuutonta. Kuvaavaa on, että toisen puolen ajasta saa käyttää siihen, kun yrittää saada sitä kotiin ihmisten aikoihin - tai edes kääntymään kotona - ja loppupuoli menee siihen, kun toivoisi, että se olisi jossain muualla kuin kotona, ihan missä tahansa,  mahdollisimman kaukana.

Kas näin:

Olen sanonut miljoona kertaa (kuopus muuten käytti tätä sanontaa koulussa kielellisesti hitaammalle kaverilleen, joka otti sen hyvin konkreettisesti ja ryhtyi laskemaan ja huomautti, että et varmaan oo sanonu miljoonaa kertaa), että minun tietokonettani ei saa käyttää. Se on mun työkone, enkä halua, että kukaan on siinä lanittamassa ja syömässä karkkia ja pizzaa ja latailemassa sinne pelejä. Jos sinne ladataan epämääräisyyksiä, ne on sitten mun epämääräisyyksiä.

Lapsilla on sitä paitsi siinä ihan vieressä oma kone, eli käyttäköön sitä, vaikkei sen tuoli olekaan ihan yhtä mukava.

No, kauheen matsin jälkeen jälkikasvu suostui siirtymään lasten koneelle. Tehdäkseen tietokonekokemuksen täydelliseksi hän haki pakastimesta pullaa ja laittoi ne uuniin. Tietenkin kone vei mennessään, joten pullat unohtu uuniin ja olisivat palaneet, ellen olisi niitä pelastanut ja huutanut että tuu ottaa ne ennen kuin kärähtävät!

Nuoriso teki työtä käskettyä, mutta unohti tietenkin uunin päälle. Lisäksi se jätti koko pellillisen pullaa siihen hellalle, jossa ne olisivat olleet koko yön, ellen olisi niitä laittanut suojaan. Illalla kun katsoin konetta, sitä ei ollut sammutettu ja näppiksellä huilasi kaksi lautasta, kaksi mukia, puoliksi syöty pulla ja mehupurkki.

Roskakuskia siitä lapsesta ei ainakaan tule.

*

Mutta laajemmin ottaen: on hämmästyttävää, miten tietyssä iässä jotenkin erittää roskaa. Jokainen paikka, jossa 13–15 -vuotias käy edes kääntymässä muuttuu kaatopaikaksi ja tämä tapahtuu nanosekuntia  nopeammin.

Kasvatuskirjoissa neuvotaan, että asiasta voi koettaa keskustella, mutta viime kädessä ei kannata vetää hernettä kauhean syvälle nenään, koska kyse on kuitenkin vain roskasta eikä esimerkiksi siitä, että nuori olisi sytyttänyt kaupungintalon palamaan tai ryhtynyt pelaamaan jääkiekkoa vakaana aikeenaan saattaa vanhempansa taloudelliseen perikatoon.

Itse olen kuitenkin yrittänyt ottaa sellaisen asenteen, että se korjaa joka on sotkenut. Tämä on tietenkin naurettava ja tuhoon tuomittu lähestymistapa. Tennistermein tilanne on 6-0 teineille. ei voi kuin toivoa, että jossain vaiheessa roskantulo loppuu tai edes hidastuu.

Jaa

Kommentit (12)

...en tiedä hidastuuko roskan erittäminen, mutta päivittäisenä ilmiönä se siirtyy toisaalle siinä vaiheessa kun teini/teinit jättävät kotipesän. Turha tosin on vanhempien nuolaista tässä puts plank asiassa pulleeraton kotinsa lattiaa ennen kuin tipahtaa. Vaikka päivittäin ilmestyvän roskan ja sälän määrä väheneekin, lapsuuskodista tulee ihan huomaamatta erinäisten opiskelijakämppää sopimattomien tavaroiden (väli??!)varasto eli lähes joka kerta kun nuori käväisee paikalla tai muuttaa kämppää,vanhempien luokse muuttaa vaivihkaa jotain, mikä ei juuri nyt mahdu hänen kämppäänsä, mutta mitä ei voi viedä kirpparillekaan siinä (turhassa) toivossa että ko.kapinetta vielä joskus sattuu tarvitsemaan...
Ei voi sanoa kuin että AAMEN. Jään odottelemaan innolla lisää... :)
Erittäin ajankohtainen, täällä liikkuu (varsinkin iltayöstä)kolme omaa murkkua ja epämääräinen määrä heidän kavereitaan. Odotan innolla. Aiheita: vaatekriisit, ajetut kuljetuskilometrit per viikonloppu sekä se suunnaton väsymysoireyhtymä mikä iskee kun pitäis viedä ulos roskapussi tai koira tai se outo juttu että kaikki pitää tehdä öisin?
Loistavaa. Teinien outoon rinnakkaiselämään joutuminen on shokki, johon tarvitaan runsaasti vertaistukea. Sitä ei vaan koskaan ole liikaa. Ei kyllä voi tajuta että itsekin on joskus ollut teini. En vaan ole voinut olla noin... teini.
Mahtavaa, että kirjoitat teineistä! Just vedin sen herneen isosti nenään, kun tulin vähän myöhemmin töistä ja täällä teinit nokka kiinni ruudussa ja talo heidän jäljiltään hirveässä siivossa. Jospa täällä jatkossakin saa vertaistukea yhtä hyvin kuin tänään.
Hienoa, tällaiselle blogille on varmasti oma lukijakuntansa!
Niin tuttua....:) ihan kuin meillä tällähetkellä. Kolme teiniä ja jokaisella roskis huoneessaan,mutta harvoin roskat roskikseen päätyy. Yleensä pöydillä ja kun pöytätila loppuu, putoaa roskat lattialle. Ym. edellämainittua :D
Vertaistuki on parasta tukea. Kokemukset on niiiiiin universaaleja, luulen ma!
SO true!
Ihan loistavaa!! Kiitos, vertaistukea tarvitaan ja kummasti nuo asiat luettuna toisen elämästä naurattaa... itse koettuna kun hymy on aika kaukana ;)
Kiitos! Tää blogi tulee niin tarpeeseen!!! :)
Todellakin hyvä aihevalinta! Ja itselle ajankohtainen, meillä näyttäisi kaksi teiniä silloin tällöin roikkuvan ja joskus on talon täydeltä teinienergiaa. Kyllä on viime aikoina tullut muisteltua omaa nuoruutta, mutta varmasti en käyttäytynyt samalla tavalla! Vai muistanko ihan oikein.. Ja ai niin, hyvä Anton!