Teini talossa

Tekstareita

Jaa

Olipa kerran eilinen, jolloin tapahtui kummallinen juttu. Olin junassa matkalla Helsinkiin ja Ilkka Kanerva istui siinä vieressä. En sitten voinut välttyä näkemästä, mitä hän luki: Ilta-Sanomien sekä Iltalehden juttuja Ilkka Kanervasta, jossa häntä kiiteltiin hoitoon menemisestä.

Siinä oli jotain absurdia. Ei oikein tiennyt, että pitäisikö itsekin mennä kiittelemään. Sanoa vaikka, että tsemppiä hoitoon ja muista muuttua oikein kunnolla!

Mutta oikeastaan minun teki mieleni kysyä, että miltä se tuntuu olla sillä lailla lehdessä viiden miljoonan suomalaisen arvioitavana asioista, joista takuulla ei kernaasti lehdessä olisi?

Että osaako sitä ajatella asiaa ikään kuin ulkopuolisena – että tuossa lehdessä nyt pällistelee tämä Ilkka Kanerva, mutta minä olen ihan eri tyyppi? Ei kai kukaan voi olla niin parkkiintunut?

Poliittinen huomio: Kanerva sai kriisissään tukea hallituskumppanilta mutta ei oppositiolta. Keskustan entinen ministeri Liisa Hyssälä kävi nimittäin oikein halaamassa Ikeä tuenosoitukseksi. Sen sijaan Vasemmiston Annika Lapintie ei niin tehnyt.

Nojaa: Keskustan on tehtävä kaikkensa että se pääsisi hallitukseen jatkossakin, Vasemmisto ei pääse vaikka tekisi mitä.

PS. Kanervan kaksi kännykkää piippasivat tekstiviestejä koko matkan ajan, mutta piippauksen äänestä päätellen mitään valiokuntatyöskentelyä kiihkeämpää  ei ollut menossa.


 

Jaa

Kommentit (3)

Tunnustan että minua alkuun inhimillisesti katsoen säälitti seurata Iken torveiluja, jotka johtivat kaikkien tuntemiin seurauksiin. Mutta nyt en ehkä enää menisi tsemppihaleja antamaan. En haluaisi kuulostaa vanhalta kyynikolta, mutta en voi välttyä epäilykseltä miten puhdassydämisesti katuu jammu-setä joka on uinut kerta toisensa jälkeen samaan liemeen - ja sitten pakon edessä hommautuu torvia soittaen hoitoon...
Ike on keksinyt loistavan ratkaisun kiperään tilanteeseen: ongelma ei ole se, että hän olisi peluri ja naistenmies isolla alkukirjaimella, vaan hän onkin sairas, ja tarvitsee psykiatrista hoitoa... Ja näin hänestä tuleekin sankari ja rohkea mies kun uskaltaa myöntää ongelmansa - ja vieläpä julkisesti.
Siis halloo minä en Ikeä halais, koska ymmärtäis sen kuitenkin väärin. Siks toiseks ikäni alkaa 4:lla joten Ike ei olis edes kiinnostunut eli se ajattelis: " Voi yöäk, mikä vanha kopsu." Metsäntyttö osui asian ytimeen: Voi minnuu sairasta rukkaa... Toiset meistä ei vaan opi, vaan päätä pitää hakata seinään vuodsta toiseen.