Teini talossa

Tuokaa se syyllinen sissään!

Jaa

Oliskos tässä nyt kuulkaa tapahtumassa sellainen ihme, että elämä alkaa seestyä? Voisiko? Ei kai sentään?

Vaan kun parin viikon ajan ilmassa on ollut jonkinlaista kohteliaisuutta, tervehtimistä ja joskus jopa kokonainen lause – ei nyt mitään pitkää, ei sivulauseita tai sen sellaisia, mutta kuitenkin.  Ja muutenkin suuri osa asioista on mennyt oikein mallikelpoisesti. Tänään on noustukin jo kymmeneltä.

Mutta tietenkään me vanhemmat emme hevillä usko maailman parantumiseen, vaan epäilemme että se on vain tyyntä myrskyn eessä, ja että tunnelin päässä näkyvä valo on vastaantuleva juna ja että on varmaan jotain mitä me emme ole huomanneet.

Sillä sellainen on ihmisen luonto. Sitä kovin helposti aina pelkää pahinta, vaikka ihan yhtä hyvin voisi myös ottaa toisenlaisen asenteen ja toivoa parasta. (Toki historia osoittaa, että kaikenlaista sattuu, eivätkä tietyt epäilyt ole ihan tuulesta temmattuja. Kuten Lenin sanoi: luottamus hyvä, kontrolli parempi.) Ja kuitenkin: hetkittäin tulee olo, että onkohan sitä liiankin epäluuloinen. Että mitä jos välillä lähtis liikeelle hiukan avoimemmin mielin.

*

Nimittäin ainakin tällä viikolla on ollut meidän vanhempien vuoro hävetä ja nolostua.

On siis ollut vähän vääntöä kotiintuloista ja lisäksi sellaistakin on tapahtunut, että tullaan kotiin mutta häivytään kun silmä välttää. No, yhtenä iltana mopo kaarsi taas hyvissä ajoin pihaan ja ovi kävi. Hyvä hyvä! Nuoriso tuli kotiin. Teurastakaa jauheliha! Uhratkaa sipsipussi! Muuttakaa vesi kolajuomaksi tuhlaajateinin paluun kunniaksi!

Vaan sitten yöllä vaimo huomasi (joo, se hortoilee täällä ees taas yöt kaiket kynttilä kädessään kuni Louhisaaren valkea impi), että mopo ei olekaan pihassa. Niinpä hän haki kännykä ja laittoi oikein kiukkuisen viestin, että missä pirussa sitä oikein luuhataan ja kotiin niinku olisit jo tai ei hyvät hytky.

No, nuorisohuoneen ovi aukes ja sieltä työntyi nuorisopää, joka ihmetteli, että mitä se mutsi oikein sekoilee?

(Mopo sattui olemaan muissa tehtävissä, lainassa.)

- Aijjaa, anteeks, sanoi vaimo ja palas sänkyyn posket punaisina. Syystä.

Jaa

Kommentit (1)

Tyyntä myrskyn edellä! Koettu on.. mutta on se ihanaa, kun joskus saa teineiltä vastaukseksi muutakin kuin epämääräistä murahtelua. Varsinkin nyt kesällä, kun nuoriso on saanut lepäillä kesälaitumilla. Mutta ei sitä kerralla seesteiseksi aikuiseksi kasveta, ei vanhempia voi päästää niin helpolla. Pitää nauttia hetkistä ja todellakin yrittää olla avoimin mielin.