Teini talossa

Työn orjat sorron yöstä...

Jaa

Olipa viikko! Aamusta iltaan juoksemista erilaisissa palavereissa ja sitten takaisin kotiin tekemään niitä varsinaisia töitä ja kun niistäkin selvisi, piti mennä raksalle tekemään taloa eteenpäin. Mutta pisinkin viikko loppuu joskus ja jollain kumman tavalla kaikki asiatkin yleensä saa enemmän tai vähemmän valmiiksi.
Se on lohduttava ajatus niinä hetkinä, kun tuntuu, että maailma kaatuu päälle; että työt tulevat tehdyksi, kunhan vain ryhtyy tekemään niitä. Pisinkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, kuten sanotaan.
*
Olen huomannut, että seuraava tapa koordinoida töitä on hyvä silloin, jos töitä on todella paljon: kirjoitan lapulle ranskalaisin viivoin mitä tulee tehdä. Sen jälkeen katson sieltä ne kaikkein vähätöisimmät ja teen pois, jolloin lista kutistuu edes hieman. Ja kun se näin on hiukan hahmotettavampi, kykenen priorisoimaan loput hommat tärkeys/kiireellisyysjärjestykseen.
*
Tänään tärkeysjärjestyksen ykkösenä on tulevan keittiön lautalattian loppuunsaattaminen. Tähän on tultu: kymmenen vuotta sitten en olisi uneksinutkaan itse tekeväni sellaista, mutta nyt se on jo puolessa välissä, eikä puhettakaan, ettenkö muka osaisi.

Kummallista, mihin kaikkeen kirjallisuustieteilijän koulutuksella pystyykään, kunhan vain visusti pitää huolen, ettei yritä hyödyntää mitään, mitä yliopistossa on lukenut tai luennoilla kuullut!
 

Jaa

Kommentit (2)

Työ neuvoo tekijäänsä. Ja noiden raksajutskien kohdalla on ainakin meillä opittu kantapään kautta ihan uusi aikakäsitys: Jouluksi kotiin - vuotta ei vaan enää nykyisin lyödä kovin tiukasti lukkoon etukäteen...
Joo! Meilläkin piti olla jouluksi kaiken valmiina. muta nyt on siitä jo vähän joustettu: jos edes jotakin olisi valmiina, niin hyvä! Mutta lattiasta tuli hieno: saattaa johtua siitä, etten käyttänyt sen tekemisessä yhtään kirjallisuustieteen teoriaa, vaan pelkkiä ruuveja.