Teini talossa

Unessa

Jaa

Haastattelin kerran erästä unitutkijaa, joka kertoi, että unet ovat ikään kuin evolutionaalinen jäänne, joissa harjoitellaan valveillaolon vaaroja vastaan. Siis siihen tyyliin, että hiiret näkevät unia kissoista ja sitten niissä unissa harjoittelevat reagointia näihin vaaratilanteisiin.
Ihmisten ei enää noin keskimäärin tarvitse paeta leijonia tai tyrannosauruksia (jälkimmäistä ihmisen ei ole tarvinnut koskaan paeta, mutta joku kaukainen nisäkäs esi-isämme on saattanut joutunut sellaiseenkin ikävähköön tilanteeseen), mutta meillä on sitten nykyään omat vaaramme. Joka tapauksessa erilaiset pakoteemaiset unet lienevät melko yleisiä. Paetaan milloin mitäkin rosvoja, sähkölaskua tai muuta ikävää, mitä arki tuo tullessaan.
Itse jouduin viime yönä armeijaan.
Se oli kuitenkin pikemmin kiusallista kuin pelottavaa. En ymmärtänyt, kuinka siinä niin oli käynyt, enkä myöskään ollut ehtinyt lukea ohjeita alokkaille (ne oli lähetetty meilillä), joten olin melko lailla pihalla kaiken suhteen ja kadotinkin joukko-osastoni jo ennen ruokailua, mikä on melkein sotamies Svejk-tyyppinen saavutus.
Hieman sitä paitsi arveluttaa Suomen armeijan nykytila, sillä myös kaverini, joka käy jo pitkälti viidettäkymmentä oli kutsuttu mukaan. Itse olisin kyllä jo ollut valmis luokittelemaan hänet nostoväkeen. Vaikka kaipa minutkin pitäisi, kun sentään jo olen nelikymppinen.
Vaan mitähän normaalielämän tilannetta siinä unessa harjoiteltiin?
Kenties tämän päivän palaveria, johon en ole kunnolla valmistautunut? Myönteistä palaverin kannalta on, että en ollut unessa paniikissa vaan vain kiusaantunut. Eli eiköhän se siitä suttaannu...

 PS. Unet ovat myös kiittämättömiä. Kaverini Sauli L. teki juuri minulle suuren palveluksen. Kiitokseksi näin hänestä unta (tosin unessa kyseessä oli hänen veljensä Pauli L), jossa kävi ilmi, että viiden identtisen kaksosensa kanssa hän olikin pahamaineinen murhaaja. Kiittämättömyys on maailman palkka, vaikka voihan se olla niinkin, että illalla katsomani dekkari sekä kaverin samoihin aikoihin lähettämä työ sekoittuivat hiukan…
 

Jaa

Kommentit (2)

Muidenkin kuin ihmisten unimaailma on mielenkiintoinen. Meillä on koira, jolla on jonkinmoinen vietti metsästykseen. Tai ainakin paljon vahvempi kuin siipallani ja minulla ei sitäkään vähää - ellei marjoja ja sieniä lasketa... Näin syksyisin isäntä käy aina hurtan mieliksi muutaman kerran "muka metsällä" - tai näin ainakin luulen, koska pyyt näkyvät pysyvän pivon sijasta enimmäkseen oksilla... Mutta koiran nuo retket villitsevät. Se saattaa reissulta tultuaan juosta viputtaa, näytellä hampaitaan ja jopa haukkuakin ja vedellä samaan aikaan mitä suurimmassa määrin sikeitä. Muun ajan vuodesta kyseinen tapaus on lutunen mamman-kulta-kainaloinen. Summa summarum - mitä väkivaltaan viittaavat unet kertovatkaan ihmisenkin pimeistä puolista...
Mutta kyse ei välttämättä ole väkivallasta. Klassiseksi on muodostunut perheessämme ammoin sattunut tapaus, jossa joku lapsista huusi unissaan kuin häntä oltaisiin lahdattu. Kun hän vihdoin heräsi, hän itkunsekaisella äänellä totesin, että Olga söi mun vanukkaan!