Teini talossa

Venheellä soutelemassa

Jaa

Kesä on ollut kovin työntäyteinen – on romaani kesken, ja kovin vaikealta tuntuu sen kanssa eteneminen. Siksi se vie ehkä enemmänkin aikaa kuin olisi lääkärin määräyksestä viisasta. Ennen kaikkea se vie henkistä aikaa, kun asia on alati mielessä.
Ja ei: ei sitä voi jättää myöhemmäksi, koska elokuussa alkavat taas normaalit päivätyöt, jolloin kirjoittamiselle on entistä vähemmän aikaa (tai ajattelulle).
Onneksi on kuitenkin hetkiä, jolloin saa itsestään irti muutakin kuin asioiden jahnaamista päässään. Sain kaverilta vanhan veneen, jonka juhlallisesti laskin lampemme laivaston ensimmäiseksi – ja ainoaksi – laivaksi. Oikeastaan se on sitä varten, että pääsen perkaamaan kaisloja ja muita heiniä, jotka yrittävät kuristaa lammen otteeseensa. Mutta kyllä sillä muutaman soutuliikkeenkin voi ottaa.
Ei nyt ihan Sulkavan Soutujen veroista liikuntasuoristusta saa aikaiseksi, mutta fiilistelyä edes! Lapsistakin oli hauska kokeilla. Ei se soutaminen ihan helppoa ole, hetken saa totutella ennen kuin vene tottelee.
 

Jaa

Kommentit (3)

Tsemppiä romaanin kirjoittamiseen!
Jännityksellä odottelen lopputulosta romaanin suhteen... - Venheissä on muuten huimia eroja soudettavuuden suhteen eli vika ei aina ole soutajassa jos verkot menevät vinoon, vaikka toki tottunut soutaja selviytyy huonommallakin purrella. Meillä yksi vene päätyi keväällä satamaan viettämään eläkepäiviä yrttilavana. Se oli viimeiset suvensa raskassoutuinen ja laahaava kuin körttivirsien poljento, koska vettä pääsi välipohjaan mutta se ei jostain syystä suostunut tulemaan millään sieltä ulos ja meriturvallisuuden laita alkoi olla jo niin ja näin...
Kiitoksia tsempistä, tänään ehkä vähän jotenkin pääsin eteenpäin... Mystistä puuhaa kun ei ittekään tiedä pääsikö vaiko eikö. Mutta vene - se on hyvä soudettava varsinkin kun myrskyjä esiintyy lätäkössämme harvakseltaan.