Teini talossa

Vesipulaa

Jaa

Meillä kytketään juuri vesiä uuteen kylpyhuoneeseen ja vessaan, minkä seurauksena olimme eilen koko päivän ilman vettä ja vielä pitkälle tähänkin päivään. Ei siis keittiötä, vessaa eikä suihkua.

Onneksi on pihasauna ja lampi ja ulkkikin tuolla pihan perällä, että kyllä tässä mitenkuten pärjätään, vaikka vähän hankalaa onkin. Esimerkiksi yöllinen vessassa käynti on seikkailu vailla vertaa.

Tuli vaan mieleen, kun eilen uutisissa kerrottiin Libyasta, jossa vielä jostain kaupungista taistellaan, eikä siellä ole vettä, sähköä eikä ruokaa, minkä lisäksi taivaalta sataa lyijyä. Voi vain kuvitella, millaista on elää jossain kerrostalossa tuollaisissa oloissa, kun täällä päivä ilman vettä (eikä edes oikeasti ilman vettä, ainoastaan ilman kraanavettä, jota sitäkin saa naapurista jos käy hakemassa) nostaa verenpainetta.

Tällaisina hetkinä ei voi kuin iloita siitä, kuinka hyvin asiat keskimäärin ovat ja kuinka hieno keksintö on hana, josta tulee puhdasta vettä ja pistorasia, josta tulee ellei nyt puhdasta, niin sähköä kumminkin.

Heja, Pohjoismaat, heja nykyaika!
 

Jaa

Kommentit (4)

Totta. Veden todellisen arvon ymmärtää vasta silloin kun sitä ei hanasta tule. Ja sama juttuhan se on monien muidenkin asioiden arvostamisen kanssa: kokki nousee arvoon arvaamattomaan oltuaan pari päivää hämmennyslakossa ja siivoojan merkitys muistuu mieleen hieman ennen sitä kun ihminen uhkaa hukkua siihen ihteensä...
Muidenkin asioiden todellisen arvon ymmärtää monesti vasta sitten kun joutuu tosiasian eteen. Omaa kelvotonta kättäni yritettiin taannoin operoida vähän kelvollisemmaksi ja kas kummaa miten moneen ongelmaan sitä törmää kun on vain yksi käsi käytössä. Koittakaas muuten; föönata hiuksia, syödä jogurttipurkin tyhjäksi, kuoria perunoita tai ajaa autoa. Pelkästään siis vasemmalla vanttuulla :/
Suurin kesäilo perheessämme on saapuminen lomailemaan Suomeen. Elämä muuttuu niin helpoksi: lapset kirmaavat pyörillään kavereita moikkaamaan ja liikkuttavat muutenkin itseään paikasta toiseen, koko kesän ajan. Autoa ei keskustassa asuessa tarvita juuri lainkaan. Ruoanlaitoa aloittaessa talosta löytyy ainaskin vettä -ja senkin saa kätevästi hanasta. Ei tarvitse selkä väärällään lastata sitä kauppakärryihin, jolloin varsinaisille ruokaostoksille jää kovin vähän tilaa. Lenkille lähtemisen haastavin osuus on lenkkareiden saaminen jalkaan. Auton voi unohtaa -mikä vapaus! Ilma on raikasta ja puhdasta. Siivoaminen on helpompaa. Talossa vallitsee rauha ja hiljaisuus. Kovaääninen lämmitys/ilmastointilaite saa paukkuttaa menemään ihan itsekseen siellä kaukana... Myös se ilahduttaa, että tultuamme Suomeen voi jälleen alkaa käyttää, täällä mualimalla jo aikaa sitten kadonnutta, taitoa eli ns. maalaisjärkeä. Kauas lähdettyään näkeekin yllättäen selkeästi kuinka hyvää elämää vietimme Suomessa
...ja sitten tähän vielä liittyy se, että vaikka tietäisi olevansa onnellinen ja että kaikki asiat ovat hyvin ja että sitä vettä tulee hanasta jne. niin kuitenkaan ei ole ihan tyytyväinen, vaan aina kaipaa vielä vähän jotain, muutosta, vaihtelua, ulkomaita, mitä nyt sitten kaipaakin. Kai se on ihmistä eteenpäinvievä voimakin: että riippumatta elämäntilanteesta aina vähän katselee, että noinkin voisi olla. Se kielii siitä, että elämä ei ole eikä saa olla koskaan valmis. Mutta siinä sivussa sitten voi äkkiä käydä niin, ettei ymmärrä nauttia niistä tärkeistä asioista, joita koko ajan käsillä on. Että on kaksi kättä ja pystyy syömään jogurtin helposti, vesi tulee hanasta...