Teini talossa

Viikinkisolmussa

Jaa

Liedossa on Vanhalinna-niminen linnavuori, joka on komea paikka: sieltä näkee Turkuun saakka ja aikoinaan meri on tullut sen juurelle ja siellä on ollut jonkinlainen pieni linnoitus. Kirjoitin Viikinkisolmu -nimisen lastenromaanin (tai se on eka kolmesta), joka sijoittuu sinne noin vuoteen tuhat, viikinkiaikaan kuten ehkä nimestäkin voi päätellä.

Sain valmiin kirjan eilen käteeni ja hieno oli.

Se on aina jännä tunne, kun saa uuden kirjan vihdoin valmiina kouraan. Se on pitkän prosessin päätös. Vaikka siihen itse kirjoittamiseen ei lopulta menisi kauhean monta kuukautta, niin sitten siihen jutun hiomiseen ja ylipäänsä sen julkaisuun menee aina herraties kuinka pitkään. Vuosi nyt vähintään, yleensä kauemminkin.

Silti ajatukset ovat aina jo siinä seuraavassa, valmistuvassa kirjassa, eikä se ”uunituore” kirja lopulta tunnu kauheasti miltään. Se on vain projekti joka on saatu valmiiksi. Se taas on vähän sääli. Nuorempana kuvitteli, että jos joskus saisi julkaistua kirja, se avaisi tiet taivaaseen saakka ja olisi syvällisen tyydyttävää. Nyt huomaa ettei niin ole. Ei paljon minkään kohdalla.

Sitä kai kutsutaan keski-ikäisyydeksi ja siksi me keski-ikäiset ihmiset olemme aavistuksen tylsiä. Mutta kai tässä nyt hiukan pitäisi kuitenkin iloita: skål!
 

Jaa

Kommentit (2)

Onnea :)
Kiitos!