Teini talossa

Yläkoulussa

Jaa

Olin koulussa viime viikolla esiintymässä ja kävi ilmi, ettei se ollutkaan kyläkoulu vaan yläkoulu. En yleensä juuri vieraile niissä, koska lastenkirjojeni kohderyhmä ovat enempi alakouluikäiset.

Plus tietenkin, että pelkään kuollakseni yläkoululaisia.

No en pelkää, mutta ei siinä ihan mukavuusalueen ytimessä kuitenkaan olla.

Ennen esiintymistä sitä aina olettaa, että paikalle valuu sellaisia löysiä hupparihujoppeja ja purkkaa jauhavia pissiksiä. Ja sitten ne sättäävät koko tunnin, aiheuttavat meteliä mutta eivät kuuntele, heittävät ehkä mädillä kananmunilla  ja lopuksi joku kysyy jotain sellaista kuin

- Ooksämukakuuluisa (joo, ihan sairaaaan kuuluisa)

tai

 

- kuimpal sulla on rahaa? (1 200 034 euroa)

tai

 

Miks sulla on vetoketju auki (sellaistakin on sattunut)

*

Mutta oikeasti se menee aina näin:

Opettajat tuovat nuoret paikalle hyvässä järjestyksessä ja asettelevat heidät istumaan tarkkaan mietittyyn kuviokelluntaan niin, että Toni joutuu jälleen open viereen ja protestoi, että miksmäaina joudun sun viereen ja opettaja vastaa siihen, että siksi koska sinä niin tykkäät istua mun vieressä. Ja ehkä Toni vähän tykkääkin.

Kun kaikki ovat paikalla, takavarikoidaan muutama puhelin ja homma voi alkaa. Siinä vaiheessa panen merkille, että yläkoululaisethan ovat ihan lapsia. Seiskoja ei kuudesluokkalaisista erota ja kasiluokkalaiset yrittävät niin paljon olla isoja, että onnistuvat olemaan aika pieniä.

Ja mitä tulee käytökseen, niin yleensä kuunnellaan oikein kiltisti ja hiljaa. Jos joku ei jaksa kuunnella, hän laittaa silmät kiinni ja se on ihan ok. Niin vaimokin tekee kun alan luennoida.

Osa kuitenkin kuuntelee hyvinkin innostuneena, etenkin siinä kohdassa kun kerron kirjailijan ammatin olevan sillä lailla vapaa, että voin halutessani nukkua aina puoleenpäivään. Tosin ilmeet synkkenevät kun mainitsen, että sitten ei saa rahaa ja kuolee nälkään jos niin tekee.

Vitsejä yläkoululaisiin ei kannata tuhlata, koska he ovat liian cooleja nauraakseen. Mutta toisaalta jos saa heidän hiljaisen huomionsa kokonaiseksi tunniksi, voi pitää juttua onnistuneena.

*

Enkä todellakaan ihan aina ymmärrä, miksi kukaan järjissään oleva ihminen haluaa olla töissä yläkoulussa, mutta toisaalta kun niitä lapsia katselee näin muutaman kerran vuodessa niin kyllä ne keskimäärin ihan ihmisiä ovat, vaikka nyt kuluneella viikolla olisi voinut lehtitietojen perusteella muutakin päätellä. (Opettajistakin, toki.)

 

Jaa

Kommentit (4)

Nää sun blogien kuvat on kyllä tosi hienoja, kuvastaa just tekstiä! Vai onko se sittenkin toisinpäin :) Terveiset vaan piirtäjälle!
Kerron, tual se taitaa olla yläkerrassa koulujuttuja tekemässä!
Hei. Millaisista aiheista puhut yläkoululaisille?
Roope, sun teinit tuottaa paljon iloa elämään...(ei ehkä sulle, mut mulle...) Totisesti puhuen: sun jutut auttaa asettamaan asioita mittasuhteisiin. :) Kiitos.