Teini talossa

Ylioppilasjuhlat

Jaa

Meillä on ylioppilasjuhlat. Tytär kirjoitti – hienosti kirjoittikin – ja nyt sitten ansaitusti juhlitaan. Vaan aikamoisia ponnistuksia tällaiset juhlat kyllä ovat!

Meille ei tule itse asiassa kauheasti muita kuin sukulaisia, mutta kun molempien perheet ovat isot se tarkoittaa yli 60 ihmistä (lapsia toki osa). Tarkoituksena on selviytyä ihan itte, omin pikku kätösin, joten aikamoinen vääntäminen on pelkästään tarjoiluissa.

Mutta, ja nyt tulee hyvät uutiset: me olemme osanneet kasvattaa täydellisen tyttären! Hän nimittäin ilmoitti haluavansa tehdä itse kaikki tarjottavat (tai 87 % niistä). Ja teki myös.

Tämä on se tilanne, mihin pitäisi kasvatuksessa pyrkiä. Ainoa ongelma on, etten tiedä miten tämä on onnistunut enkä siis pysty kirjoittamaan kasvatusopasta, jonka seurauksena tämä ideaalitilanne saavutettaisiin. Se on merkittävä harmi ja tarkoittaa miljoonien eurojen tulonmenetystä minulle. EU:n pitäisi ehdottomasti maksaa meikäläiselle jonkinlaista äkillisen rakennemuutoksen tukea.

*

Mutta on sitä juhlissa puuhaa kakkujen ja muun vääntämisen ohellakin. Ihan jo pelkästään niitten ruoka-aineiden roudaaminen kaupasta vaatii rekkaa ja melkoista luovuutta miten kaiken saa pidettyä kylmässä ja meillä sentään on yksi iso ja toinen pieni jääkaappi sekä kellari jossa on viileää. niinikään tarvitaan uskomaton määrä astioita. Ja tuoleja. Vaikka aika uskomaton määrä niitä tällaisella plantaasilla erilaisissa ulkorakennuksissa näköjään on.

Eikä se puuha siihen lopu: Taloa esimerkiksi on siivottu nyt kaksi päivää. Se hyvä puoli isoista juhlista on, että loppujen lopuksi ollaan kahdessa tai kolmessa huoneessa mutta KOKO huusholli siivotaan. Parhaassa tapauksessa ollaan jopa ulkona, jolloin vastasiivottu talo säilyy koskemattomana ja siistinä. Ja jos sitten ei mennä koko loppukesänäkään sisään, se on siisti vielä syksylläkin! Tätä aion ehdottaa.

Talon lisäksi myös piha piti laittaa kuntoon. Siinäkin meni pari päivää. Tietenkin ihan normit ruohonleikkuut ja siimaleikkurilla viimeistely, mutta lisäksi on pitänyt korjailla terassia, sählätä kukkien kanssa, laittaa pihatietä kuntoon ja niiden väleissä huollattaa työkaluja koska näin kesän aluksi ne kaikki ovat rikki.

Ja sitten on pitänyt miettiä puheita – yksi koulun juhlassa kaikille ja sitten toinen kotona tyttärelle. Tämä jälkimmäinen on vaikeampi.

*

Ei silti: ylioppilaaksi tulo ei tietenkään ole lopulta kauhean iso asia. Siitähän se työ vasta alkaa. Mutta on se mukava riitti: lapsi on niin vanha, että osaa käyttää pipon sijaan valkoista lakkia! Ja todistuksen perusteella osaa myös vieraita kieliä, matematiikkaa, suomea sekä tietää terveystiedosta enemmän kuin ainakaan isänsä. Ja onhan se vanhemmuudelle sellainen yhdenlainen jos ei nyt päätepysäkki niin hyvä väliaikapiste kuitenkin. So far so good.

Ja vaikka juhlien järjestäminen on toki rasittavaa monella tavalla, niin on se myös mukavaa. Ollaan pukeuduttu hienosti, nautitaan juhlatarjoiluista, jutellaan niitä näitä, nähdään kuinka taas pienemmätkin lapsetkin ovat kasvaneet, saaneet todistuksensa ja ovat askelen lähempänä vaikkapa sitä ylioppilaslakkia.

*

Mutta se puhe. Mitä sitä sanoisi? Millä tavoin kehuisi? Kuopus visioi että kamalinta olisi jos isi menisi niin kauas historiaan, että alkaisi muistella synnytystä. Hän luultavasti vajoaisi maan sisään sillä hetkellä.

Mutta ideahan on hyvä! Muistan nimittäin elävästi kun tytär syntyi. Ennen kaikkea muistan sen hämmästyneen ilon kun näin, että tyttö tuli! Jotenkin olin ollut varma että tässä suvussa tulee pelkkiä poikia - omassa lapsuudenperheessäni on viisi poikaa ja yksi tyttö.

Ja on se ollut mahtava ilo että on ollut edes yksi tyttö. Ja juuri tuo. Onnea uudelle ylioppilaalle!

Jaa

Kommentit (2)

Onnittelut tuoreelle ylioppilaalle ja hänen kotiväelleen myös. Lakkiaiset ovat täynnä onnea ja iloa, mutta samalla myös haikeutta. Ne ovat hetki muistella menneitä haaveillen tulevista ja nauttien samalla hetkestä... Ruusun tuoksusta ja juhlapöydän herkuista... Sinulla, Roope, on tosiaankin upea tytär, joka tulee kyllä pärjäämään maailmalla. Näin tohdin lakkiaisijuhlien valmisteluissa osoitetuista keittiötaidoistaan ennustaa. Kokille ja leipurille on aina käyttöä, minne ikinä maailma viekin...
Onnea koko perheelle vielä näin jälkikäteen!