Teini talossa

Yxin kotona

Jaa

Kesä on tulossa ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme, että tehdään nyt pieni lomamatka. Varovasti tiedustelimme, ketkä kaikki haluaisivat lähteä mukaan. Kohteen valitsimme niin, että se on lähellä, kohtuullisen huokea ja kiva mutta ei tajuntaa räjäyttävä niin että jos sinne nyt ei lähde, menetys ei ole sellainen jota jää katumaan loppuelämäkseen.

Pärnu.

Sen pitäisi olla kaunis rantakaupunki ja sinne pääsee kätevästi omalla autolla.

Ongelma oli vain se, että autoon mahtuu viisi mutta meitä on kuusi. Yksi voi tietenkin tulla junalla perässä, joten ei se mikään suuri ongelma ollut.

No, junaan ei tarvitse turvautua, sillä kaikki eivät lämmenneet ajatukselle perheen yhteisestä laatuajasta. Yksi ilmoitti, että kiitosta vaan mutta ei kiitosta.

Joo, nuoriso.

*

Nyt mietitään sitten sitä, kumpi tulee olemaan jännempää, se että näkee Pärnun hienot hiekkarannat ja tutustuu uuteen kaupunkiin vai se, että miettii joka sekunti siellä uudessa kaupungissa, että jokohan se meijän talo on palanut vai onko vasta mennyt rantasauna.

Tässä on hiukan samaa kuin siinä kun Donald Trump eilen ilmoitti aikovansa puhua islamilaisten maiden johtajille islamista: et mikä niinku vois mennä pieleen?

*

Kauhuskenaarioita on toki monenlaisia ja niistä suurin on hallitsemattomat kotibileet. Toiseksi suurin on hallitut kotibileet. Kolmanneksi suurin on, että talon loputkin kattolistat on laitettu paikalleen ja vessankulmaus kaakeloitu loppuun – se joka jäi neljä vuotta sitten tekemättä ja josta vaimo jaksaa aina vain muistuttaa, koska naiset ovat oman elämänsä norsuja.

Siis pitkämuistisia, tarkoitan, en mitään muuta.

*

Jännä on myös huomata kuinka tärkeä asia koti itselle on. Eihän tässä – siis että uskaltaa jättää talon nuorison kynsiin - ole oikeastaan kyse siitä etteikö se talo nyt siellä odottaisi suht ehjänä kun palaamme kotiin. Vaan siitä, että on ajatuksena inhottavaa, jos omassa kodissa heiluu ulkopuolisia eikä itse ole ikään kuin piällysmiähenä. Siksi se on asia, josta tullaan käymään pitkä keskustelu.

Näillä nyt kuitenkin mennään. Jossain vaiheessa sitä luottamusta täytyy antaa ja vastaavasti jossain vaiheessa pitää myös pystyä olemaan sen arvoinen. Ehkäpä se on nyt. Ainakin tässä on ollut aika mukavaa jo tovi.  

*

Vaikka toisaalta… kuten kaikkien rakastama viisas Lenin-setä sanoi: luottamus hyvä, kontrolli parempi.

Ei. En perusta vasemmistototalitarismista, joten satsaamme luottamukseen. Saahan niitä taloja sitten uusia.

Jaa

Kommentit (1)

On tainnu Roopekin ihan nuortua silmissä, kun noita x-kirjaimia käyttää :) Sama mukaan lähtemisen- ongelma täälläkin joka lomalla. 15v poika oli eka kerran viikonlopun kotona, tiukat säännöt ladeltu ja hyvin niitä noudattikin. Kommentti oli vain harmittelu siitä, että kaiken joutuu ite tekee (ei ollut ruoka valmiina yms. palvelua).