Teini talossa

Zombie-aamuja

Jaa

Uskomaton sirkus tää kouluun lähteminen. Meillä on neljä lasta ja yleensä jokainen lähtee kutakuinkin samaan aikaan, mutta koska asumme vähän syrjemmällä, niin näin talviaikaan heidät täytyy heittää keskustaan, bussille tai kouluun saakka.

Mutta se aamukäynnistys. Ei helkutti sentään. Siitä ei tuu niinku mitään. Ja kuitenkin nää on niitä samoja tyyppejä,  jotka lapsena nousivat kuudelta kattelemaan Muumeja ja jos oli viikonloppu niin viideltä. Ikinä ei ollut vaikeuksia herätä. Ja kun sitä sitten itse joutui tietenkin heräämään myös (Muumit antoivat yleensä puoli tuntia lisäaikaa, kiitos jeesus ja tove) niin sen koommin ei sitten ole pystynyt nukkumaan juuri yli seitsemään.

Ja nyt sitten on tultu tähän. Tytär on ainoa joka herää omatoimisesti ja silloin kun kuuluu. Kaikki pojat ovat ihan mahdottomia. Jos se heistä olisi kiinni, koulunkäynti olisi lopetettu jo vuosia sitten.

*

Tänään oli taas tämmöinen päivä:

Vaimo (hän on herätysjuhlien päävastuullinen) käy herättämässä ensimmäisen kerran 7.20 (koulu alkaa 8.15 ja 8.30).

- Joo joo.

 

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 8.30.

- Joo joo.

 

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 7.40, nyt jo hieman kiukkuisena tästä rappusissa ramppaamisesta.

- Joo joo.

- Ei mitään joojoo vaan nouskaa ylös. Kuljetus lähtee puolen tunnin päästä.

- Joo joo.

 

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 7.50, nyt jo erittäin kiukkuisena ja nuorimmainen nousee silkasta äidinpelosta. Hän tulee kalsareissaan keittiöön ja hytisee kylmää. Ei oo tullut mieleen, että vois laittaa vaatteet päälle.

 

Vaimo menee taas yläkertaan, kello on 7.50, nyt käydään jo keskustelu joka kuuluu naapuriin saakka ja naapuri sentään asuu 200 metrin päässä.

- Emmä mee kouluun.

- Ylös sieltä ja heti!

*

SiIlä aikaa kuopus on täysin neuvoton keittiössä, sillä hänen KAIKKI vaatteensa ovat kadonneet mystisesti yön aikana, minkä lisäksi hän on jotenkin unohtanut miten aamiainen tehdään.

Esikoinenkin herää. Hän on muuttunut zombieksi yön aikana ja menee laittamaan itseään valmiiksi, valittamatta mutta kuitenkin niin, että kun muut ovat autossa, hän vasta laittaa piilareita paikalleen.

Lopulta auto lähtee pihasta, kello on 8.13, yksi lapsista tulee myöhästymään, se on selvä, ja todennäköisyydet sille, että esikoinen ehtisi bussiin ovat samantyyppiset kuin jos saisi lotossa seitsemän oikein.

Tämä toistuu ma-pe.

Huoks.

Jaa

Kommentit (14)

Kyllä. Kyllä. Kyllä. Tuliko varmasti selväksi että kyllä juuri näin. Paitsi että meillä menee kodin ulkopuolinen työaika puhelimessa kiukusta kihisten eikä se sittenkään lähde.
Meillä nää aamuherätykset menee niin, että soittelen töistä ja koitan saada teiniä hereille. Tänään se onnistui, mutta monesti lapsirakas on niin väsynyt ettei herää puhelimen soittoon eikä herätyskelloon.
Juupa juu.. Lohdutukseksi kaikille: jonain päivänä ne ovat niin vanhoja että ne voi tuupata autokoulun ovesta sisään ja kuljetusrumba loppuu. Jotenkin se herääminenkin helpottuu suhteessa vanhempien rahavarojen hupenemiseen... terveisin nimim kaksi kolmesta ohi jo
Ja mä kun oon jo toisen saanu armeijaan ja toinen ON itseohjautuva yläasteella oleva neiti...niin sitten pitää uusioitua jotta saa 5, 7 ja 8 -vuotiaat joo-joot vielä kymmenex vuodex... :)
Joo-joo, on erittäin käytetty vastaus kaikkeen mahdolliseen... Harvemmin kuitenkaan mitään tapahtuu. Kohta on myös erittäin käytetty, nyttemmin vähenemään päin vrt Joo-joo. No meillä se olen minä joka myöhästyn joka aamu töistä. Mieluummin minä, kuin että joka päivä sais laittaa Wilmaan selityksiä. Tule kesä ja tyhjä jääkaappi :)
Tuttua on! En aloittanu vääntöä. Sanoin teinille, että makaamaan ei jäädä - jos koulukyytiin ei ehdi, niin työt alkavat kello 9:00 ja nuori tiesi, että muori ei turhaa uhkaile, vaan se myös tapahtuu. Olin sanonut teineille, että kuten näette - tämä ei ole mikään "lepokoti" meille vanhemmille! Olen tehnyt töitä kaksikymmentä vuotta ja minä olen ensimmäinen, joka voi jäädä "tähän kotiin makaamaan". Perille meni. En hyväksy "jatkuvaa nalkutusta" - koska se vaan rassaa enempi vanhempia..
Tua noi, jotenkin noi kellonajat ei nyt oikein...
Terapiatekstiä tämän hetkiseen aamutouhuun:)
Kirjoittajalla lienee tullu seiskan sijaan kasi aikas monta kertaa...
Öh joo näköjään! korjaan
Tätä odotellessa;) Mutta toki on hyvä muistaa, että teini-ikäinen tarvitsee kehitysvaiheensa takia huomattavasti enempi unta kuin, esim. ala-astetta käyvä. Ja ikävä kyllä, se kierto on illan virkku ja aamun torkku, mikä ei oikein käy yksiin kouluun heräämisen kanssa:) Itse en suostuisi tuohon "ramppaussysteemiin", vaan herättäisi kerralla kunnolla, toki ei sekään varmaan kaikilla toimi. Meillä on yksi teini-ikäinen, joka kyllä herää omaan kelloonsa, hiukan kankeasti tosin. Mutta sitten tämä perässä tuleva osoittaa nyt jo merkkejä aivan muusta:) Tsemppiä kaikille aamuihin:)
Meillä 16v. Ei olisi monestikkaan ehtinyt kouluun, poika siis, jos ei pikkusisko 12v. Olisi herättänyt. Nyt sisko ilmoitti ettei aio enään huolehtia..on saanut kuulemma tarpeekseen, pojalla kyllä on herätys soimassa joka aamu muttei jaksa heti nousta ja niin nukahtaa uudelleen..
Hermot riekaleina istun keittiössä odottamassa, josko pian 18vee ehtis aamupalalle. En. Tee. Valmiiksi!. Saa itse tehdä! Ja ehtiiköhän linja-autolle...
Siis onks tää meidän aamuista kirjoitettu??? Paras oli kun tulin töistä kotiin klo 14 aikoihin niin kaks sälliä (13 ja 15 v.) heräilivät juuri. Kerroin että koulupäivä loppui jo. Olin töistä käsin soittanut n. 50 herätyssoittoa kummallekkin. Ei oltu kuultu. Ja niinä aamuina kun olen kotona niin meininki on juuri niinkuin Lipasteilla.