60 kiloa laihduttanut Mirka Kivilahti: ”Kuulen nyt ilkeyksiä enemmän kuin ylipainoisena”

Jaa
Mirka Kivilahti, 32, laihdutti puolet painostaan. Yllätys oli, että sen jälkeen hän sai ikäviä kommenteja ulkonäöstään jopa entistä enemmän.
Mirka huomasi, ettei lenkki koiran kanssa vaatinut enää astmapiipun imuttelua tai paria huilitaukoa. Entinen liikunnan vihaaja käy nyt salilla viisi kertaa viikossa ja painelee koiran kanssa neljänkin tunnin lenkkejä.

Läski. Ihrakasa. Elefantti. Niin Mirka Kivilahtea oli nimitelty yli 30 vuotta. Jo lapsuudessa oli vitsailtu, että Mirka oli syntyessään yhtä leveä kuin pitkä. Kiusaaminen jatkui koko kouluajan.

Aikuisena huutelu ei tuntunut enää miltään. Mirkan itsetunto oli niin alhaalla, ettei hän halunnut katsoa peiliin, kammata tukkaansa tai pukea päälleen mitään kivaa. Riitti, kun löysi paidan, johon mahtui. Siinä oli lähes kymmenen X:ää L-kirjaimen edessä.

– Eräänä aamuna olin lähdössä töihin, ja silloinen mieheni huomautti, että pitäisit huolta itsestäsi. Se satutti.

Vasta lääkärin sanat kolme vuotta sitten havahduttivat kuitenkin oikeasti. Mirka oli sairastunut kakkostyypin diabetekseen ja joutui lääkitykselle. Kolesterolirajat paukkuivat. Lääkäri kysyi, josko silloinen paino, 122 kiloa, saisi riittää. Hän ehdotti vatsalaukun ohitusleikkausta.

Mirka mietti kaksi vuotta ennen kuin meni leikkaukseen. Elintapojen muutos loppuelämäksi ja leikkauskivut pelottivat. Vielä enemmän kuitenkin pelotti se, että loppuelämä ei olisikaan pitkä.

– Motiivinani ei ollut se, että minusta tulisi hoikka, vaan se, etten halunnut syödä lääkkeitä ikuisesti tai kuolla nuorena, 32-vuotias Mirka sanoo.

OLETKO SÄ OIKEASTI MIRKA? Tätä Mirka kuulee jatkuvasti nyt, kun leikkauksesta on reilu vuosi. Hän on hoikistunut puoleen entisestään.

Puolentoista tunnin leikkaus ja toipuminen olivat helppoja, sitä seurannut vuosi kaikkea muuta. Mirka joutui opettelemaan syömisen uudestaan, sillä tulitikkuaskin kokoiseen vatsalaukkuun ei mahdu ruokaa kuin desi kerrallaan. Jos yrittää syödä enemmän, vatsalaukku alkaa taas venyä, ja ihminen voi lihoa entiselleen.

Herkkuja ei ole ikävä, mutta vähän Mirkaa harmittaa, ettei ruoan kanssa voi enää koskaan juoda. Se täyttää vatsaa liikaa. Myös osa ruoka-aineista on pitänyt hylätä, koska niistä tulee karmea olo. Hyvästi, appelsiinimehu!

– Nyt minun on pitänyt ymmärtää ja sisäistää, että 31 vuotta söin väärin, joten sitä ei kannata kaivata. Seuraavat 31 vuotta pitää syödä toisin. Se kaikki on vain ja ainoastaan omasta päästäni kiinni, Mirka sanoo.

– Myös lähipiirini on joutunut opettelemaan uudet tapani, jotta voimme syödä yhdessä. Äiti ei vielä muista, ettei ruokaa ja juomaa voi yhdistää.

Mirka on opetellut myös liikkumaan. Ensimmäiset pari kuukautta paino putosi vain kotona istumalla, mutta sitten hän mietti, miksei saman tien nostaisi kevyemmän takapuolensa myös ylös ja liikkeelle.

Yhtäkkiä hän huomasi, ettei lenkki koiran kanssa vaatinut enää astmapiipun imuttelua tai paria huilitaukoa. Entinen liikunnan vihaaja käy nyt salilla viisi kertaa viikossa ja painelee koiran kanssa neljänkin tunnin lenkkejä.

– 12-vuotias koirani väsyy ennen minua, Mirka naurahtaa.

TYRKKY. FEIKKI. Itsekeskeinen. Haukkumasanat ovat vaihtuneet uusiksi.

Kun paino laski, itsetunto nousi ja Mirka uskalsi katsoa peliin. Hän hankki pinon uusia vaatteita, toteutti haaveensa uudesta hiustyylistä ja antoi itselleen luvan vähän tälläytyäkin. Välillä silmissä säihkyvät liimattavat timantit, välillä irtoripset.

Uusi minä miellyttää Mirkaa, ja siitä on kiva julkaista joskus kuvia Facebookissa tai Instagramissa. Niinhän tekevät monet muutkin.

Lähimmät ystävät ovat tukeneet ja kehuneet muodonmuutosta, mutta yllätys on ollut, miten ilkeiksi osa tutuista on muuttunut. Jotkut huutelevat pilkkasanoja netissä, jotkut kasvokkain: Oletko sä joku anorektikko nykyään? Syö välillä! Äläkä käy siellä salilla joka päivä!ä tulee karmea olo. Hyvästi, appelsiinimehu!

Ja usein onnittelujen sijaan alkaakin vähättely.

– Joidenkin mielestä olen laihduttanut väärin, kun en kyennyt siihen ilman leikkausta. Jos ennen kiusattiin läskiksi, nyt sanotaan, että oletpa heikko, kun et pystynyt tuohon itse vaan valitsit oikoreitin. Voin sanoa, ettei sekään ollut helppo tie, mutta tärkeintä oli, että se toi avun.

Kerran vanha tuttava äimisteli kaupassa kovaan ääneen, ”miten olet kehdannut lähteä ulos tuon näköisenä”. Mirka hämmentyi niin, että hänen oli pakko mennä sovituskoppiin katsomaan, miltä näyttää. Päällä olivat nahkatakki ja nahkasaappaat.

– Jotkut haukkuvat, etten ole enää aito vaan kerjään huomiota, kun en pukeudu säkkiin. Uskallan vihdoin näyttää ulkoisesti siltä, mitä olen aina ollut sisältäni. Olenko ollut muiden mielestä aito silloin, kun olen voinut henkisesti ja fyysisesti huonosti?

MIRKA ON MIETTINYT päänsä puhki, mistä ilkeily voi johtua. Onko se ajattelemattomuutta? Ymmärtämättömyyttä? Vai onko kiusaajalla itsellään paha olo?

– Varmaan kaikkia niitä, mutta myös kateutta. Miksi muuten toisen onnistumista pitäisi vähätellä? Onko oma iloni joltain pois? En olisi ikinä uskonut, miten julmia ihmiset osaavat olla, sillä nyt kuulen ilkeyksiä enemmän kuin ylipainoisena.

Suulaimpia ovat olleet normaalipainoiset, joilla ei ole kokemusta laihduttamisen vaikeudesta. Pyöreämmät ystävät ovat vain tsempanneet. Mirka on miettinyt sen johtuvan ehkä siitä, että jos ei osaa asettua ylipainoisen asemaan, ei ymmärrä, miten pahalta pienetkin näpäytykset tai väärät sanavalinnat voivat tuntua.

Mirka myöntää, että on itsekin aiemmin syyllistynyt arvioimaan ihmisiä ulkonäön perusteella. Oma kokemus on kuitenkin opettanut, ettei voi päätellä mitään siitä, onko toinen laiha, lihava, pitkä, pätkä vai sinitukkainen.

– En voi tutustumatta tietää, mikä on toisen tarina ja millainen ihminen ulkonäön alla asuu. Ulkonäköön voi vaikuttaa niin moni asia: kiire, huono mieli, sairaus.

VANHOISSA KUVISSA Mirka näyttää omasta mielestään surulliselta ja vähän vieraalta, vaikka sydän on sama.

– Vaikka olen edelleen sama nainen, arvoni ovat muuttuneet. Ennen en välittänyt oikein mistään, en kodista, perheestä enkä itsestäni. Nyt mietin aina ensin omaa terveyttäni. Myös perheestä ja ystävistä on tullut tärkeitä.

Terveellisyyttä Mirka korostaa joka päivä.

– Mietin päivittäin perusasioita: teenkö omat eväät töihin vai ostanko kaupasta jotain teollista ruokaa. Hissin sijaan suhaan raput, ja välillä kävelen pidemmälle kuin siihen lähimmälle bussipysäkille.

Leikkaustaan Mirka ei ole katunut päivääkään. Hän pääsi tavoitteisiinsa ja yli: 40 kilon sijaan hän laihtui yli 60 kiloa ja pääsi eroon diabetes- ja kolesterolilääkityksestä.

Tuntuu myös kuin koko vuosi olisi ollut yhtä hyvän kierrettä. Mirka sai vakituisen työpaikan ja uusia ystäviä, ja hän antaa nyt hyvän kiertää: hän tukee samassa leikkauksessa käynyttä ystäväänsä.

– En itse huomaa kaikkia muutoksia, mutta minulle on sanottu, etten lakkaa hymyilemästä. Ehkä se kertoo eniten. Pilkkasanoja paremmin Mirka yrittää muistaa kehut.

– Lapset ovat huudelleet joskus perään, että olen kuin prinsessa. Se lämmittää, sillä lapset sanovat aina, mitä oikeasti ajattelevat.

Mirkan vinkit laihduttajan tukemiseen

1. Älä tuputa ruokaa. Jos toinen ihminen syö vähän, älä kanna eteen lisää muusia ja soosia. Kunnioita hänen valintaansa.

2. Jos painoa on ollut koko iän paljon, siitä on vaikea päästä eroon. Älä neuvo, että syö vähemmän kuin kulutat. Sen tietää jokainen ennestään. Syyt ovat paljon syvemmällä.

3. Moni laihduttaa terveytensä eikä ulkonäkönsä vuoksi. Ulkonäkö muuttuu ja itsetunto nousee, mutta se ei tee ihmisestä ylpeää. Anna hoikistuvan iloita saavutuksestaan.

4. Kehut tsemppaavat jatkamaan. Sano toiselle vain sellaisia asioita, joita itsekin haluaisit kuulla. Älä arvostele kenenkään ulkonäköä, ei laihan eikä ylipainoisen.

5. Muista, että hoikistumisen jälkeen työ jatkuu, kun paino pitää säilyttää. Älä siis kuvittele, että laihtunut palaa entiseen, ja tuputa ruokaa uudelleen.

Mirka Kivilahti

• 32-vuotias toimistosihteeri.

• Asuu Kuopiossa koiransa ja kissojensa kanssa.

• Kävi helmikuussa 2015 vatsalaukun ohitusleikkauksessa ja on sen jälkeen laihtunut yli 60 kiloa.

• Harrastaa kuntosalilla käymistä ja lenkkejä koiran kanssa.

Suosittelemme myös näitä juttuja

”Suoritin äitiyttä niin, että romahdin”

Työuupumuksen kokenut Mikko: "Nyt varon tekemästä asioita liian hyvin"

Kehitysvammaisen äiti Annu Sankilampi: "Ei jaksa rakastaa, jos uupumus vie voimat"

Jaa

Kommentit (14)

Mahtava homma Mirka! Iloa kesään + elämään ja kivoja treenejä :)
Vau!! Hienon työ tehnyt ja ihana tsemppari. Ollappa itselläkin tuollainen ystävä tukena. Haaveilen itsekin leikkauksesta, mutta en ole uskaltanut ääneen vielä sanoa sitä kellekään.
Elämäsi on sinun. Keskity hyvinvointiisi, älä välitä muiden mielipiteistä, jos ne ovat negatiivisia. Kukaan ei koskaan kykene elämään kaikkien mieliksi, eikä se ole tarkoituskaan. Ikävät kommentit tulevat ikäviltä ihmisiltä, itsekeskeisiltä ja keskeneräisiltä. Heillä on pitempi matka aikuisiksi kuin sinulla. Tsemppiä!
Jotkut jotka ovat laihduttaneet,menevät yli pukeutumisessaan.Ajatellaan että "nyt olen hoikka,voin siis pukea päälleni mitä vaan!" Sitten mennään ihmisten ilmoille sellaisissa vetimissä että muut jotka huomaavat asian,tuntevat myötähäpeää tuon ihmisen puolesta.Yleensä vaatteet ovat liian tiukkoja kuten Mirkalla tuossa jutun kuvassa olevat housut.Olisikin hyvä että joku huomauttaisi ystävällisesti tällaisesta.Eihän toiselle tarvitse silti ilkeillä.
Ihan ystävällisesti huomautan, että tunnen suurta myötähäpeää kun noin pahoitat mielesi toisen ihmisen lenkkihousuista.
Ylilyöntejä pukeutumisessa tapahtuu yhtä lailla syntymälaihoillekin. Toisen pukeutumisesta huomauttelu ei kuulu hyviin tapoihin kummassakaan tapauksessa.
Mikä ihmeen ylilyönti? Ylilyönti on se, ettet osaa antaa ihmisten olla mitä he ovat. Mitä sitten jos joku pukeutuu tiukkoihin housuihin tai kimaltelevaan toppiin? Mitä sitten jos joku värjää päänsä vihreäksi tai ottaa ison tatuoinnin? Se on hänen kroppansa ja hän tekee sen kanssa juuri niin kun hyvälle tuntuu! Mikä sinä tai kukaan muu on toisia arvostelemaan?! Millä oikeudella? Oletko itse jotenkin parempi? Käännä pää muualle jos et kestä katsella. Yök bodyshamingille!
Ihmiset ovat ilkeitä, joten tehdäänpä siitä sitten lehti juttu. Varmasti vähentää ilkeilijöiden kommentteja? Vai olisiko sittenkin itsensä tyrkyttäminen pääasia?
Tässä jutussa on montakin pointtia, joista yksi on toki aikuisten ihmisten harjoittama nimittely ja loukkaava huomauttelu. Se on huonoa käytöstä ja satuttaa - minkä nimittelijä toki tietääkin. Lisäksi tämä on hieno tarina onnistumisesta, ja toivottavasti innostaa muitakin ylipainoisia elämänmuutokseen. Vinkkejä voinnin kohentamiseen tuli myös normaalipainoisille sohvaperunoille.
Eli siis lasten koulukiusaamisesta saa kirjoitella lehtiin ja facebookkiin ja julkisuuteen mutta jos aikuista ihmistä kiusataan ( olipa syy mikä tahansa ) niin se on sitten itsensä tyrkyttämistä ? Aivan samalla lailla se kiusaaminen jättää aikuiseenkin arvet kuin lapsiinkin. Mielestäni juttu on tehty hyvin ja asiallisesti eikä siinä tarinan henkilö tyrkytä itseään vaan kertoo vaan omansa tarinansa ja sen miten ne aikuisetkin ihmiset voivat olla töykeitä ja kiusata.
Miten ihon kävi?Kiinteytyikö vai roikkuuko?Onko sitä leikattu pois?
Ei terveyden eteen voi olla häpeällistä käyttää leikkausta vaikka se nopeampi tai helpompi olisi. Jos siitä saa toimivan lopputuloksen niin tottakai kaikki keinot sallittuja. Hienoa Mirka! Tottakai on mahdollista useimmissa tapauksissa laihduttaa ammattilaisten avustuksella urheillen ja ruokavaliolla mutta joskus se tarvitsee mahdollisesti leikkauksen jotta voi liikkua edes vähän ja siitä jatkaa kehitystä parempaan päin. Vaikka se leikkauksella asetettava panta rajoittaa hieman elämää mutta se on vain sen hinta sitten.
Tämä on kyllä jotain uskomatonta, kun muuttaa ulkonäköään niin aina on jollain epävarmalla puolitutulla sanomista. Ihminen ei saisi kehittyä? Kasvaa ihmisenä? Elää omaa elämäänsä miten haluaa? Ja jos joku oikeasti vielä pahoittaa naisen lenkkihousuista mielensä niin a) menkää ihmiset lääkäriin b) hommatkaa elämä. Huippua ja kannustavaa tekstiä nuorelta ja energiseltä naiselta! Onnea ja menestystä jatkoon. Keskity positiiviseen, meitä ihania ihmisiä on vielä olemassa ;) ! t. Ex-anorektikko
Onko Kuopiokin tuommonen tuppukylä että kaikki tuntee toisensa ja kyttää toistensa habitusta?!! Luulin sitä kaupungiksi, mutta onhan se tosiaan aika pieni. Itsekin pikkukaupungissa eläneenä tiedän hyvin kuinka pikkusieluista se touhu voi olla! Isommassa saa hengittää vapaasti ja näyttää miltä haluaa. Suosittelen muuttoa!