ADHD-diagnoosin saanut Päivi: ”Enää en ollut laiska, tyhmä ja saamaton”

Teksti: 
Kuvat: 
Jaa
Päivi Viljasalon aamut olivat vuosia kaaosta, koulut jäivät kesken ja masennusjaksot seurasivat toisiaan. Kun hän lopulta sai ADHD-diagnoosin, moni asia sai selityksen.
Aikuisten ADHD on terveydenhuollossa vielä melko uusi asia, mutta toukokuussa 2017 siitä julkaistiin uudet Käypä hoito -suositukset. ”ADHD-aikuisissa on hirveästi voimavaroja, kunhan ne osataan ottaa käyttöön”, Päivi miettii.

Viime vuoden lopulla Päivi Viljasalon, 37, silmät avautuivat.

Hän oli juuri ystävystynyt Facebookissa ja sopinut uuden tuttavansa kanssa tapaamisen Helsingin keskustaan. Päivi tunsi löytäneensä ihmisen, jolle ei tarvinnut selittää mitään. Tämä ihminen tietää, millaista elämäni on.

Illasta tuli kommelluksien sarja. Ensimmäiseen kuppilaan unohtui kaverin reppu, seuraavaan Päivin laukku. Ulkona kaksikko käveli keskusteluun keskittyneinä väärään suuntaan, ja kun laukkua piti lähteä hakemaan, kumpikaan ei muistanut paikan nimeä.

Illan päätteeksi Päivi tajusi jotain rajua. Jollei arjessa olisi toisenlaisia kuin hän – muistuttelijoita, jotka huomaavat unohtumassa olevan laukun tai painavat baarin nimen mieleensä – elämä olisi aikamoista kaaosta.

ADHD ON aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka luokitellaan neuropsykiatriseksi häiriöksi. Sitä esiintyy noin viidellä prosentilla suomalaislapsista ja -nuorista. Osalla oireet lievenevät aikuisena.

Kun Päivin nyt jo kahdeksanvuotias poika oli parivuo­tias, häntä alettiin tutkia erityispiirteiden takia. Varsinkaan puhe ei kehittynyt toivottuun tahtiin. Tutkimusten edetessä Päivi tajusi, että lääkärit kirjasivat ylös asioita, joita hän muisti olleen myös itsellään lapsena: esimerkiksi tapa räpyttää innostuessa käsiä.

Päivi ei osannut aluksi olla huolissaan. Erilaista, miten niin, teinhän minäkin noin! On vaikea nähdä itsensä erityisenä, kun on ollut sellainen aina. Pikkuhiljaa lääkärien kyselylomakkeet saivat kuitenkin muistamaan asioita.

Päivi tajusi, miten hankalia hänelle olivat koulussa olleet hetket, kun piti lukea hiljaa tekstipätkä, minkä jälkeen opettaja tenttasi kysymyksillään. Päivi ei pystynyt keskittymään: hän kuuli vain muiden oppilaiden hiljaisen rapinan eikä tajunnut tekstistä mitään. Opettaja ei ymmärtänyt. Niin kiltti tyttö, mikset tee, mitä pyydetään?

Ja kun paikallaan istuminen tuntui vaikealta, Päivi keksi, että nousta saa, kun pyytää päästä vessaan.

– Olen koko elämäni keksinyt keinoja, joilla selviydyn. Ihmisten on helpompi hyväksyä pienet valheet kuin se, etten vain pysty olemaan paikallani, Päivi sanoo.

Lopulta Päivin veli sen kakaisi ulos: Onkohan sinulla ADHD?

MILTÄ ADHD TUNTUU? Siihen kysymykseen Päivi on saanut vastata moneen kertaan.

Kun Päivi päätti selvittää ADHD:n mahdollisuuden, hänellä oli jo kontakti työterveyteen, jossa hän kävi masennusoireidensa takia. Tie diagnoosin saamiseksi oli kuitenkin pitkä ja vaati napakkuutta. Lääkärin huoneeseen kun astui aina Päivi, joka vastaili kysymyksiin rauhallisen järkevästi ja vaikutti kaikkea muuta kuin ylivilkkaalta.

Päivi muistuttaa, ettei vilkkaus ole aina kehon vilkkautta. Hänen päässään käy jatkuva ajatusten toisiinsa törmäilevä liikenne, joka vie yöunet ja saa keksimään hupsuja ideoita. ADHD laittaa laulamaan tai katselemaan ikkunasta, kun pitäisi jo pestä hampaita ja pukea työvaatteita.

Diagnoosin tekeminen ei ole yksinkertaista. Oireiden kartoittamista varten on kyselylomake, jolla piirteitä voidaan selvittää melko tarkasti, mutta ADHD:n haasteet voivat liittyä myös muihin psykiatrisiin häiriöihin. Moni ADHD-aikuinen kärsii esimerkiksi masennuksesta ja paniikkikohtauksista, mutta toisaalta kaikilla masentuneilla ja paniikkihäiriöisillä ei ole ADHD:ta. On vaikea seuloa, mikä johtuu mistäkin. ADHD:n oireisiin vieläpä kuuluu se, että itsearviointi on keskimääräistä vaikeampaa.

Päivillä oli tapana kertoa ajatuksiaan ääneen, kun lääkärit toisensa jälkeen kysyivät, miten ADHD ilmenee: ”Tällä hetkellä minun on hankala keskittyä siihen, mitä sanot, ja ihmettelen, miten voit tehdä töitä, koska tuon rakennustyömaan pauke vain voimistuu. Samaan aikaan mietin, että tuon lattialistan välissä on ilmeisesti käytetty injektioneula. Miksei sitä ole siivottu pois?”

Diagnoosista on nyt kolme vuotta.

ALUKSI LÄÄKKEET eivät tuntuneet miltään. Se oli pettymys. Sopivaa annostusta haettiin, ja Päivin annos oli hyvin pieni. Hän ei oikein edes tiennyt, miltä nyt pitäisi tuntua.

Pikku hiljaa Päivi huomasi, että lääkkeet auttoivat jumittamiseen ja siihen, että hänen on vaikea aloittaa asioita.

Esimerkiksi Päivin ostama tehtäväkirja ADHD-aikuisen selviytymisopas odottaa yhä täyttämistään – hän jo aloitti sen lukemisen, mutta koska ensimmäisen tehtävän kohdalla lähettyvillä ei ollut kynää, kirja on odottanut pöydällä kaksi vuotta.

Vaikka ADHD:sta puhutaan tarkkaavaisuushäiriönä, siinä ei itse asiassa ole kyse tarkkaavuuden puutteesta vaan sen epätasaisesta jakautumisesta. ADHD-oireinen kykenee kyllä keskittymään muttei aina viemään asioita loppuun saakka.

Sen Päivi huomaa opinnoissa ja töissä. On vaikea keskittyä yksinkertaisiin tai sarjatyönä tehtäviin asioihin. Ajatus karkaa, ja hän alkaa kuunnella ilmastoinnin hurinaa, porraskäytävän kolinaa, kavereiden juttelua. Juuri siihen lääke auttaa: suodattamaan ulkoa tulevaa tietotulvaa.

Ja kun Päivi vielä saa eteensä sopivasti haasteita, hän on parhaimmillaan.

– Jos sanotaan, että tässä on homma, jonka oppii kuka vain, en todennäköisesti ole siinä kovin hyvä.

PARASTA OLI, että diagnoosin myötä arjen haasteet saivat selityksen. Päivi oli aina pitänyt itseään fiksuna ja luovana ihmisenä, mutta samaan aikaan arkiset asiat olivat vaikeita. Koulutkin olivat jääneet kesken peruskoulun jälkeen.

– Enää en ollutkaan laiska, tyhmä ja saamaton. Yksi lääkäri sanoi kivasti, että sinulla nyt vain piuhat ovat vähän eri tavalla päässä kuin muilla.

Masennus on seurannut Päiviä koko aikuisiän. Nyt hän ymmärtää, että ADHD on osasyyllinen siihenkin.

– Päivät ovat liian usein sarja epäonnistumisia, mikä on värittänyt elämää paljon. Jotkut vastustavat lasten diagno­soimista, mutta uskon, että juuri jatkuviin epäonnistumisen kokemuksiin voidaan vaikuttaa lapsena.

Saman epäonnistumisen tunteen kanssa Päivi kamppailee äitinä. Pieni lapsi tarvitsee rutiineja ja säännöllisen päivärytmin, mutta juuri ne ovat Päiville vaikeita. Se ei silti tarkoita, että hän olisi huono äiti.

– Arkemme on varmasti erilaista mutta myös mielettömän idearikasta ja tunnepitoista. Mikään ei olisi niin hullusti, ellei ulkopäin tulisi paineita.

ON HELPOMPAA olla erilainen, kun tietää, ettei ole ainutlaatuinen. Päivi on saanut tukea esimerkiksi Facebookin suljetusta ryhmästä ADHD:n arki. Siellä aikuiset jakavat vinkkejä jokapäiväiseen elämään.

Ryhmässä saatetaan vaikka päättää: nyt kaikki poistuvat 15 minuutiksi tekemään kotitöitä. Vartin kuluttua raportoidaan aikaansaannokset. Vertaisryhmän tapaamisessa Päivi myös sai ensimmäistä kertaa korvilleen vastamelukuulokkeet, jotka suodattavat pois ylimääräiset taustaäänet. Niiden avulla on helpompi jutella kahvilassa.

Päivi haluaa puhua diagnoosistaan avoimesti, jotta ymmärrys lisääntyisi. Työnantaja tietää asiasta, ja ystäviään Päivi pyytää huomauttamaan, jos hän puhuu päälle tai keskeyttää, kun innostuksen puuskassa haluaa sanoa jotain.

Puolituttujen kanssa on hankalampaa. Suhtautuminen on kuin maskottiin: hei meillä on töissäkin yksi ADHD-tyyppi! Se onkin tosi hauska papattaja.

– Moni ajattelee, että onpas hauskaa ja höpsöä, kun Päiville sattuu kommelluksia. Mutta minun arkeni on sitä koko ajan. Siinä saa elämänsä aika sotkuun.

ADHD on tuonut lisänsä myös parisuhteisiin. Yksi tuttavuus sanoi Päiville, ettei uskalla miettiä mitään vakavaa tämän kanssa, koska pelkää olevansa Päiville vain hetken päähänpisto. Toinen taas olisi halunnut pitää aina siivouspäivän torstaisin ja suuttui Päivin boheemiudesta.

Jatkossa Päivi haluaa olla varma, että mies ymmärtää, millainen hän on. Hän haluaisi parisuhteen mutta näkee edessä hurjasti haasteita.

– Tuomitsemista en jaksa enää yhtään. Minusta ei koskaan tule ihmistä, jolla on siivouspäivä torstaisin ja jota ei ikinä tarvitse odottaa lähtöä tehdessä.

ENTÄ JOS TÄMÄ ei helpota? Viime syksynä Päivi oli ajamassa autolla töihin, kun häntä alkoi itkettää. Hän oli monena aamuna yrittänyt skarpata, jotta lapsi olisi koulussa ja hän töissä oikeaan aikaan.

Sinä aamuna aika kuitenkin taas karkasi ja molemmat myöhästyivät. Ennen diagnoosia Päivi ajatteli, että kaikki elämänhallintaan liittyvät haasteet ovat korjattavissa. Että kunhan hän reipastuu, arki sujuu kuten muillakin.

Mutta nyt tuntui, ettei tämä tästä. Tästä en pääse eroon.

Aiemmin syksyllä Päivi oli ottanut opintovapaata työstään varastotyöntekijänä ja hakenut parturikouluun. Päivi ajatteli, että kun hän nyt tietää diagnoosinsa, hän osaa ratkaista eteen tulevat ongelmat. Tämä koulu ei jäisi kesken

Eihän se niin mennyt.

Päivin olkapää ja selkä olivat rasittuneet vuosien varastotyössä niin, ettei hiustenleikkuu onnistunut. Päivi tiesi sen kyllä, mutta innostus talloi esteet alleen.

– Vasta koulussa tajusin kunnolla, että tieto ADHD:sta ei vielä auta mitään, vaan on tehtävä hirveästi töitä itsensä kanssa. Lääkkeet eivät tuo elämänhallintaa.

Päivi ei kadu kouluun lähtemistä, vaikka joutui jättämään sen kesken. Sen avulla hän oppi, mitä hänen on otettava huomioon, jos vielä haluaa kouluttautua.

Päivi ei halua antaa itselleen lupaa toimia huonommin, vaikka kärsii ADHD:sta. Ehkä vielä löytyy tasapaino, missä kohden pitää jaksaa tsempata ja milloin voi nostaa kädet pystyyn. Ei ihme, etteivät tuttavat aina ymmärrä oireita – ei Päivi ymmärrä aina itsekään.

Kerran lääkityksen aloittamisen jälkeen Päivin veli tuli käymään, kun Päivi oli siivoamassa yläkaappeja. Hän seisoi tuolilla ja eteni päämäärätietoisesti. Veli sanoi: Huomaatko Päivi, mitä touhuat. Normaalisti jumittaisit jossain, mutta nyt sinä todella järjestät niitä kaappeja.

Muisto saa Päivin hymyilemään.

– Se oli iso juttu. 

 

Päivin vinkit ADHD-oireisten läheisille

1. Hanki tietoa. Julkisuuden luomasta kuvasta on tullut monelle totuus. ADHD ilmenee eri lailla eikä valmista kaavaa ole, mutta on hyvä tietää perusteet siitä, mistä on kyse.
2. Puhu suoraan. ADHD-henkilöllä on päässä paljon asioita, ja vaatii työtä, että hän saa poimittua toisen puheesta oleellisen. Vihjaileva puhe tekee sosiaalisista tilanteista raskaita.
3. Auta aloittamaan. Jumiutuminen on tyypillistä, joten toisen pelkkä läsnäolo voi auttaa vaikka siivouspäivänä. Toinen ihminen estää unohtumasta oman pään syövereihin.
4. Liity ryhmään. Vertaistukea on tarjolla esimerkiksi Facebookissa. Ryhmiä on paikkakunnittain, vanhemmille, puolisoille. Osallistua voi oman jaksamisen ja halun mukaan.
5. Halua ymmärtää. ADHD-ihminen joutuu tekemään paljon töitä ymmärtääkseen itseään ja tajuaa sen siksi olevan vaikeaa myös muille. Tärkeintä on, että yrittää.

 

Suosittelemme myös näitä:

Jaa