Henri Lokki, 27, rakensi minitalon 5000 eurolla: "Täällä on kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä"

Jaa
Henri Lokki rakensi itselleen minitalon ja nyt hän opettaa sellaisen tekemistä muillekin. Ensimmäinen kurssitehtävä on hahmottaa, millaista elämää haluaa elää.
Henri Lokki on filosofi, joka ei ollut rakentanut aiemmin. Henrin minitalo on nimeltään Kotonen.

Lammen töyräällä Kokemäenjoen Korkeaojan kylässä seisoo sympaattisen näköinen rakennus. Se ei ole rakennustyömaakoppia suurempi ja on puusta tehty.

Isojen ikkunoiden takaa näkyy hevoskastanjakuvioisella tapetilla peitetty seinä ja sievä keittiö. Talon alla on pyörät, ja kattoikkuna on auki.
– Täällä on kaikki tarpeellinen muttei mitään ylimääräistä. Se auttaa keskittymään olennaiseen, sanoo talon suunnitellut ja siinä vuoden asunut filosofi Henri Joonatan Lokki, 27.

Talotyypin nimi on Kotonen ja sen ympärillä parveilee ihmisiä. He ovat tulleet rakennuskurssille opettelemaan liikuteltavan pienkodin rakentamista.

Kurssi on enemmän kuin perinteinen rakennuskurssi. Ennen rakennustekniikkaan perehtymistä syvennytään osallistujien elämään ja unelmiin. Henrin mielestä on tärkeä hahmottaa, millaista elämää haluaa elää, ja vasta sitten suunnitella siihen sopiva koti.

Inspiraationa sirkusvaunu

Maisemanvaihto on Henristä virkistävää. Suomi ja maailma ovat täynnä kauniita paikkoja. Hänen perheensä muutti jo lapsuudessa usein. Opiskellessaan filosofiaa Turun yliopistossa Henri teki osan opinnoista etänä Intiasta. Valmistumisen jälkeen työt veivät Kap Verden kautta Portugaliin.
– Olin lammaspaimenena luomutilalla ja asuin sirkusvaunussa. Ihastuin siihen: pieni tila toimi ja täytti tarpeeni, mies kertoo.

Henrin isä jäi tuolloin eläkkeelle, ja poika tahtoi viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Isän koti Reposaaressa oli hyvä paikka rakentaa. Henri ei ollut rakentanut aiemmin, mutta filosofin tehtävä on ratkoa eteen tulevia ongelmia. Vasara pysyy kädessä, sillä hän on puuhannut aina paljon esimerkiksi äitinsä suvun maatilalla ja kausitöissä puutarhoilla.

Talon rungon valmistuttua Henri muutti sisään. Alkoi tärkein vaihe eli omiin tarpeisiin tutustuminen. Valmiit talopaketit perustuvat ajatukseen standardista elämästä, mutta Henrin mielestä sellainen ei toimi, sillä jokaisella on ainutlaatuinen elämä.
– Tarvitsen avaruutta, jotta pystyn ajattelemaan. Isot ikkunat ja väliseinien puuttuminen ovat tärkeitä, Henri sanoo.
– Täällä on myös tilaa tanssia ja venytellä.

Hän kokkaa mielellään, ja käytti 12,5 neliöstä ison osan keittiöön. Jos ei sen sijaan laita paljon ruokaa, tilan voi käyttää johonkin muuhun. Talo itsessään on vastaus tarpeista suurimpaan: pyrkimykseen elää merkityksellistä elämää. Asuminen nielee usein ihmisen tuloista valtavan osan ja voi kasata harteille raskaan velkataakan.

Kun aika kuluu palkkatöissä asuntolainaa lyhentäessä, itselle tärkeille asioille ei jää aikaa. Henrin filosofia onkin, että jos luopuu suuresta tilasta ja turhasta tavarasta, voi elää taloudellisesti riippumattomasti ja sisällöllisesti rikkaampaa elämää.

Se voi edesauttaa hänen mielestään koko ihmiskuntaa.
– Ihmisellä on valtava potentiaali luoda uusia visioita, jos vain ajatteluun on riittävästi aikaa.

Elämänmuutosta hakemassa

Itse tehty pienkoti kiinnostaa monia. Sosiaalisessa mediassa Kotonen on herättänyt kiinnostusta, ja kurssi täyttyi hetkessä. Viiden viikonlopun kurssi maksaa 640 euroa, ja siellä rakennetaan yhdessä yksi pienkoti. Kurssilla saa käytännön oppia ja neuvoa materiaalihankintoihin.

Tänään Sketchup-tilanmallinnusohjelmaan tutustumisen jälkeen Henri esittelee eristevaihtoehtoja. Valmista mallia Kotosen rakentamiseen ei ole, mutta Henriltä voi ostaa trailerin, jonka varaan kodin voi rakentaa.

Osallistujia on parikymmentä, naisia on hieman miehiä enemmän. Enemmistö on iältään kolmekymppisiä, mutta mukana on pari- ja viisikymppisiäkin. Jokaisella on oma tarina, mutta monella on käynnissä elämänmuutos. Osaa kiinnostaa vain rakennustekniikka. Kolmannes aikoo rakentaa liikuteltavan pienkodin tänä kesänä, ja loput keräävät ideoita tulevaisuuden varalle.

Helsinkiläinen Ronja Ropponen, 30, (kuvassa alla) haaveilee pienkodin olevan pystyssä syksyllä.
– Haluan tukikohdan, josta lähteä ja johon palata. Liikuteltava koti tuo pysyvyyttä, muttei sido paikkaan, hän sanoo.

Ronja on muuttanut muutaman vuoden välein. Työt ravintola- ja matkailualalla sekä elämännälkä ovat vieneet eri puolille Suomea ja maailmaa. Pieneen tilaan hän tottui asuttuaan vuoden pikkumökissä Lapissa. Muutaman kuukauden Euroopan-matkoilla pakettiauto on ollut koti, ja sillä Ronja tuli leirille.
– Pieni tila on kuin pesä ja kaikki tärkeä on lähellä. Isoon taloon kertyisi kaikkea turhaa, hän sanoo.

Koti on Ronjalle rauhoittumista varten, ja hän haluaa ympärilleen kauneutta. Mahdollisuus tehdä itse kiinnostaa.

Rovaniemeltä tullut Hanna Malmström, 26, haaveilee yksinkertaisesta elämästä luonnon helmassa. Sellaiseen elämään Kotonen sopisi kodiksi.
– Hiihdän itse omat latuni. ja autiotuvilla koen rauhaa. Sitä haluan elämääni enemmän.

Ekologinen ja myrkytön

Kurssilaiset siirtyvät sisälle Henrin taloon. Se ottaa vastaan kuin lämmin syli, ja vaalea tila tuntuu avaralta. Oven vieressä on pieni pöytä ja kaksi sohvaa, keittiön yläpuolella parvi. Kattoikkunasta Henri näkee tähdet.
– Kotoisuus syntyy omakohtaisuudesta. Kaikella täällä on tarina, Henri esittelee.

Sinkkikatto oli aiemmin Henrin isoisän rakentamassa vajassa, ja vanhat ikkunat hän osti hulvattomia juttuja kertoneelta merimieheltä. Terve talo hengittää hyvin. Se on tehty luonnonmateriaaleista: seinät ovat puuta, seinien eriste pellavaa ja lattian eriste ystävien lampaiden villasta. Liisteri syntyi vehnäjauhoista. Talvella minitalo lämpiää kamiinalla, ja luontainen paineilmanvaihto pitää ilman raikkaana.

Kodin ekologisuus ja myrkyttömyys ovat Henrille tärkeitä, ja aiheet kiinnostavat myös kurssilaisia. Moni osallistuja kärsii sisäilmaongelmista.

Jyrki Äikäksellä, 55, (kuvassa alla) on Jyväskylässä homekoirayritys. Hän arvelee Kotosen olevan vaihtoehto asiakkaille remonttien aikana tai jopa pysyvänä kotina.
– Saan seurata rakennusprosessia pienoiskoossa ja opin rakennustekniikasta paljon, hän sanoo.

Tekniikka ja materiaalit kiinnostavat myös tapahtumien markkinointiviestinnässä työskentelevää Jussi Siréniä, 37. Hän on tyytyväinen kerrostaloasuntoonsa Helsingin Niemenmäessä, mutta aikoo rakentaa kesämökin.
– Harvalla kurssilla opetetaan omannäköisen vaihtoehdon suunnittelua. Kustannustehokkuus kiinnostaa myös, hän sanoo.

Kierrättäen saa edullisen

Henrin talo on maksanut 5 000 euroa, sillä hän teki sen kokonaan itse kierrätysmateriaaleista. Esimerkiksi uusi vesikiertoinen kamiina maksaa liikkeen asentamana 8 000 euroa, mutta vanhoista osista kokoamalla ja kunnostamalla sen sai 200 eurolla.

Kierrättäen rakentaminen vie aikaa, sillä materiaaleja ei saa heti. Henri rakensi kotiaan yhteensä puoli vuotta kahden vuoden aikana. Leiriläisiä hän kannustaa luomaan rakennusporukoita. Silloin materiaalien hankinta eri puolilta Suomea helpottuu ja bensakuluissa voi säästää.
– Ryhmässä ei tarvitse myöskään osata kaikkea itse, vaan osaaminen yhdistyy. Ja yhdessä tekeminen on hauskinta, hän sanoo.

Samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen on monelle tärkeä syy kurssille osallistumiseen. Yhteishenki on jo vahva. Lounasta nautitaan porukalla nurmikolla, ja illalla lämpiää sauna. Aamulla joku pulahtaa järveen, toiset joogaavat ja kolmas nauttii kahvin riippumatossa.

Vahva yhteisön kaipuu

Henrin koti on ollut paikallaan monta kuukautta Korkeaojan Luomutilalla, jossa rakennuskurssi pidetään. Tilan omistaa performanssitaiteilija ja maanviljelijä Aapo Korkeaoja, ja tilalla on usein kulttuuri- ja talkootapahtumia.
– Taloa ei ole tarkoitus siirtää usein: se on suunniteltu olevan osana asumisyhteisöä. Kotosessa ei ole suihkua eikä juoksevaa vettä, ja sähkö tulee maatilalta. Haluan elää innostavien ihmisten kanssa, hän sanoo.

Jos kotia kuitenkin haluaa liikuttaa, se siirtyy paikasta toiseen traktorilla. Autolla liikuteltavan kodin olisi pitänyt olla tieliikennelain mukaan kevyempi, eikä Henri halunnut tinkiä luonnonmateriaaleista.

Yhteisöllisyydestä haaveilee yli puolet leiriläisistä. Anssi Uusitalo, 31, (kuvassa alla) asui jonkin aikaa Tukholmassa ja koki suurkaupungissa olonsa yksinäiseksi.
– Haluan olla osa yhteisöä. Yhteisössä ekologisten arvojen mukainen elämä on helpompaa kuin yksin, lastensuojelussa työskentelevä mies pohtii.

Pieni asuintila ei ahdista, kun vastapainona on maatilan yhteiset tilat ja luonto. Solei Vuortensola, 52, asuu vanhalla maatilalla Kuhankuonolla. Se saattaisi sopia yhteisökylän paikaksi: tontilla on tilaa Kotosille. Lasten lennettyä pesästä hiusalan erityisopettajana työskennellyt nainen on sittemmin opiskellut luonnonvaratuottajaksi. Solei haaveilee elävänsä talvet Etelä-Euroopassa, mutta kaipaa arjessa tilaa ja lapsenlapsille paikan tulla pidemmille vierailuille.

Moni pienkodin rakentamista suunnitteleva on perheetön sinkku. Jessica Leino, 28, uskoo minikodin olevan haastava viisivuotiaan lapsen kanssa, ja teini-iässä lapsen tilan tarve kasvaa entisestään. Joogaohjaaja ja yhteisöpedagogiikan opiskelija haaveilee silti yhteisöstä.
– Haluan lapselle mallin erilaisista elämisen tavoista. Yhteisö kasvattaa ihmisenä: emme voi keskittyä vai itseen.

Uuden maailman aika

Tulevaisuus voi tuoda minikotien suhteen vaikka mitä. Henrillä on paljon Kotoseen liittyviä suunnitelmia. Nyt alkanut kurssi päättyy elokuussa ja sen jälkeen alkaa toinen vastaava. Keväälle on pyydetty kurssia, jossa jokainen rakentaisi oman minitalon. Lisäksi Henri ohjaa itsenäisesti rakentavia, ja syksyllä julkaistaan Kotosen tekemiseen ohjaava kirja.
– En ole yllättänyt Kotosen herättämästä kiinnostuksesta. Se ei ole vain asumisen, vaan elämäntavan ratkaisu, hän sanoo.

Moni kaipaa uudenlaista sisältöä elämäänsä. Minimalismi on nousussa, ja useat kaipaavat elämäänsä uudenlaista merkityksellisyyttä. Siitä on esimerkkinä vaikkapa hitiksi noussut kodin raivausta opastava KonMari-menetelmä.

Henrin mielestä yksilökeskeinen kulutuskulttuuri on tullut tiensä päähän, ja yksinäisyys ja henkinen pahoinvointi nostavat päätään. Kurssin osallistujatkin puhuvat samoista aiheista. Useat ovat kyllästyneet tämänhetkiseen poliittiseen ilmapiiriin. Raha, ahneus ja voitontavoittelu tuntuvat olevan ihmistä ja luontoa tärkeämpiä.

Moni kurssilainen uskoo, että on aika rakentaa uusi maailma. Matka sinne käy Kotosen kyydissä.


Henrin talon kattoikkunasta pääsee katolle, joka toimii myös terassina. Kurssille osallistuva Meri Hietala ihastelee ratkaisua.


Joka kunnalla on eri säädökset tilapäisten rakenteiden sijoitusmahdollisuuksista. Minitalon paikaksi voi sopia oma tontti, yhteisöllinen maatila tai vaikka leirintäalue


Rakennuskurssilla tehdään yhdessä pienkoti alusta loppuun.

Suosittelemme myös näitä

Lapsiperhe elää ilman lämmintä vettä ja pienillä sähkökuluilla

Osaatko elää arvojesi mukaan? Se lisää tutkitusti onnellisuutta.

9 pientä muutosta, joilla teet elämästäsi paremman

 

Avainsanat: 
Jaa