"Kaksisuuntainen mielialahäiriö vaatii kuria arjessa"

Teksti: 
Jaa
Kuvataiteilija Maaria Oikarisen arki on kamppailua kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Ailahteleva mieli vaatii elämään kurinalaisesti.
Maaria Oikarinen on 44-vuotias kuvataiteilija ja kirjailija. Bipolaarisuudesta kertova esikoiskirja Lucian silmät (Arktinen banaani) julkaistiin alkuvuodesta 2017.

Mihin minä lopun, ja mistä alkaa sairaus? Onko se minun persoonani, joka haluaisi puhua vieraille bussissa? Vai onko sekin yksi oire sairaudestani?

Näitä kysymyksiä kuvataitelija Maaria Oikarinen, 44, on miettinyt sen jälkeen, kun sai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin seitsemän vuotta sitten. Missä kulkee raja minuuden ja manian oireiden välillä?

Maaria on luova, puhelias ja helposti innostuva. Hän rakastaa voimakkaita värejä ja antaa niiden loistaa niin taiteessaan kuin pukeutumisessaan. Pinkit tennarit, sininen takki ja kuvioitu huivi kaulassa. Tämä kaikki on totta.

Mutta jos ostaa seitsemän huulikiiltoa, kun ei osaa valita väreistä parasta, onko se normaalia? Se ei ainakaan ole, että syöksyy kesken työpäivän kenkäostoksille eikä voi lopettaa, vaikka kassit painavat käsiä, on nälkä ja väsyttää. On vain pakko ostaa, vielä yhdet, ja toisetkin. Illalla nettikaupoista lisää, niin paljon paketteja, vaikka rahat pitäisi käyttää ruokaan ja elämiseen.

Nyt Maariaa vähän naurattaakin. Onneksi osan ostoksista sai palauttaa, eikä maksamiseen tarvittu pikavippejä. Niinkin on käynyt monille maniavaihetta eläneille.

SAIRAUS SAAPUI Maarian elämään pienin askelin. Jälkeenpäin hän on tajunnut, että mieliala ajeli vuoristorataa pitkään. Nuorena energisyys oli helppo kanavoida niin, ettei kukaan kiinnittänyt siihen erityistä huomiota.

– Elämässäni on ollut jaksoja, jotka täyttävät vähintäänkin hypomanian tunnusmerkit. Se on maniaa edeltävä tila, jolloin olo on energinen. On mennyt lujaa, kaikki on sujunut hienosti ja luovuus on kukoistanut.

Joskus into lopahti ja asiat jäivät kesken. Ehkä silloin elämään on tullut jonkinlainen depressiovaihe. Elämän käännekohta oli vuoden 2000 juhannus, jolloin Maarian miesystävä hukkui. Maaria joutui psykoosiin ja sen seurauksena muutamaksi kuukaudeksi sairaalahoitoon. Kaksi vuotta elämästä kului syvästi masentuneena. Neljään vuoteen hän ei kyennyt tarttumaan siveltimeen.

– Kun vihdoin pystyin maalaamaan, olin kukoistavan onnellinen. Urani lähti hienosti liikkeelle, ja elämä oli mallillaan.

Vähitellen mieleen hiipi alakulo. Oli päiviä, jolloin Maaria ei jaksanut nousta sängystä. Itketti, eikä mikään kiinnostanut. Keväällä 2010 ajatukset olivat niin synkkiä, että ystävä vei Maarian lääkäriin.

Maaria kokeili tuloksetta kahta masennuslääkitystä ja päätyi lopulta lääkärin ehdotuksesta sairaalahoitoon. Osastolla vastassa oli nuori lääkäri, jonka kanssa Maaria alkoi purkaa oireitaan hitaasti ja järjestelmällisesti.

Hän piirsi elämänsä kulun ja tunteiden vaihtelut janalle, pyysi ystäviä ja sukulaisia analysoimaan käytöstään ja selvitti perheensä historiaa. Setä muisti isotädin, joka oli vaihdellut huonekalujen paikkaa öisin. Olisiko se voinut olla yksi manian oire? Ja entä nyt jo edesmennyt isä,
olisiko hänelläkin voinut olla sairauden lievä muoto? Tiedetään, että bipolaarisuus, vanhalta nimeltään maanisdepressiivisyys, on perinnöllistä.

Arviolta prosentti suomalaisista aikuisista on bipolaarisia. Maniavaihetta leimaavat yliaktiivisuus ja epärealistiset onnentunteet sekä holtiton käytös ihmissuhteissa tai raha-asioissa. Joku hyppää tuntemattoman sänkyyn, toinen ostaa uuden auton – tai kaksi.

Sairaus voi olla vaikea hoitaa. Se saatetaan tulkita masennukseksi, mutta lääkitys ei silloin välttämättä toimi. Kun Maarian resepti korjattiin vastaamaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkitystä, elämä alkoi tuntua helpommalta.

– Sitä ennen mielialani vaihtelivat kiivaasti jopa saman päivän aikana. Ensin oli ihan hyvä olla, ja yhtäkkiä tunsin putoavani rotkoon. Elämässäni oli paljon hyvää, mutta ailahteleva mieli altisti esimerkiksi huonoille ihmissuhteille. Ne pahensivat oloani entisestään.

TAITEEN MAAILMASSA normaaliuden käsite on aina ollut liukuva. Se on auttanut Maariaa sopeutumaan. Ympärillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät, miltä luovuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne tuntuu.

Julkisuudessa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ovat kertoneet muun muassa räppäri Cheek ja toimittaja Päivi Storgård. Tunnettuja bipolaarisia ihmisiä olivat myös säveltäjä Ludwig van Beethoven, kirjailija Mika Waltari ja kuvataiteilija Edvard Munch.

– Taiteellinen prosessi itsessään muistuttaa mielialahäiriön kulkua. Valmistellaan työtä ja annetaan sille kaikki, kunnes esitys tai teos on valmis. Se on kuin ilotulitus, jonka jälkeen on pelkkää pimeää. Hetken aikaa voin lämmitellä menneen näyttelyn hehkussa, mutta sitten pitäisi aloittaa tyhjästä.

Vapaus tehdä töitä omassa tahdissa sopii Maarialle. Ei ole pakko mennä työhuoneelle, jos ei jaksa.

Hän ei enää haudo masentuneena itsemurhaa, mutta värit ja ilo katoavat elämästä. Se turhauttaa. Kun huomaa kesän menneen ohi niin, ettei jaksanut uida kuin kerran. Tai kun rekisteröi ikkunan takana paistavan auringon, mutta haluaa siitä huolimatta vetää peiton päänsä yli ja upota sängyn pohjalle. Silloin tuntuu, että elämä menee sairastaessa hukkaan.

Toisaalta Maaria luottaa siihen, että pimeää seuraa aina energisempi vaihe. Kun toipuminen alkaa, aistit ovat täysin auki.
– Huomaan kauniin ilman ja kukkivat ruusut. Tulee valtava ilo ja syvä olemassaolon kokemus.

Maaria ei usko siihen, että lääkkeet tappavat luovuuden. Ne taittavat terävimmän kärjen niin, että työtä voi tehdä järkevällä tavalla. Enää hän ei herää keskellä yötä lisäämään oranssia väriä maalaukseen, kuten uransa alussa. Työt syntyvät yksi kerrallaan ja järkevinä vuorokaudenaikoina.

– Työn alku voi edelleen olla hurja purkaus, jolloin käyn töissä ensin aamulla ja illalla uudestaan. Tavallisesti maalaan kuitenkin pari kolme tuntia päivässä enkä käy ateljeessa joka päivä. Näin suojaan mieltäni kiihtymästä liikaa.

BIPOLAARISUUS VAATII elämään kurinalaisesti. Pitäisi syödä terveellisesti, levätä ja liikkua tarpeeksi sekä välttää alkoholia. Maaria tarkkailee käytöstään ja säätää tarvittaessa lääkitystä lääkärinsä kanssa. Maarian sairaus on maniapainotteinen ja välillä sekamuotoinen. Tunteet voivat olla yhtä aikaa kiihtyneitä ja ajatukset masentuneita.

Kun vauhti kiihtyy, täytyy painaa jarrua, vaikka ei huvittaisi. Jos luova ja energinen hypomania-vaihe kiihtyy maniaksi, asiat alkavat mennä pieleen. Keskittyminen katoaa, ja tulee tehtyä ylilyöntejä: ostettua vaikka kymmenen käsilaukkua kerralla.

Maarian sairaus noudattaa melko säännöllistä rytmiä. Keväisin ja syksyisin mieli on maaninen, kesäisin ja talvisin olo on masentunut.

Ikävä yllätys on ollut, etteivät oikea diagnoosi ja lääkitys ole poistaneet oireita kokonaan. Maaria oli sairaalahoidossa viimeksi syksyllä. Kaikkiaan osastojaksoja on ollut vuosien varrella neljä. Hän on mennyt hoitoon vapaaehtoisesti, vaikka ei mielellään. Se on ainoa keino saada elämä takaisin raiteilleen.

MAARIAN ABSTRAKTIT maalaukset ovat suuria ja värit voimakkaita: Fuksiaa, keltaista, punaista, tummia sävyjä. Kimalletta ja paksuja värikerroksia.

– Mielialani vaikuttaa taiteen tekemiseen, mutta ei ennakoitavalla tavalla. En maalaa masentuneena mustaa, mutta tunnemaailma, jossa liikun ja jota ilmaisen, on hyvin laaja.

Laukkaava mieli on enemmän valloillaan Maarian keväällä ilmestyneessä esikoiskirjassa Lucian silmät. Siinä hän kuvaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan taitelijan Jannan elämää.

Kirjan syntyminen kesti neljä vuotta. Se sai alkunsa kirjoita novelli kuukaudessa -haasteesta ja kasvoi pikku hiljaa kokonaiseksi romaaniksi. Sen ytimessä on nopea ja poukkoileva manian kuvaus.

– Nautin maanisesta päähenkilöstäni, jonka saatoin laittaa tekemään tai sanomaan melkein mitä tahansa. Mania on tila, jossa rajat katoavat ja mitä vain voi tapahtua.

Kirjoittaminen on ollut Maarialle tapa selvittää ajatuksiaan. Se on myös selviytymiskeino. Päiväkirjoihin hän on purkanut tunteitaan pienestä lähtien ja sittemmin myös blogiinsa. Aina kaikki ei kuitenkaan ole totta. Välillä blogi liukuu fiktion puolelle, toisinaan tositapahtumat päätyvät sinne kolminkertaiseksi liioiteltuina. Silloin Maarian äiti saattaa soittaa: lipsahtiko manian puolelle?

Ulkopuoliset eivät helposti huomaa sairautta. Maaria on taitava kätkemään sen. Vertaistukiryhmässä hän on myös opetellut hallitsemaan sairauttaan. Terapia on puolestaan opettanut arvostamaan itseään.

Maarian 18-vuotiaalle tyttärelle äidin mielialan vaihtelut ovat osa tavallista elämää. Kun Maaria on ollut sairaalassa, arkivastuusta on huolehtinut tytön mummo. Maaria on tietoisesti luonut kotiinsa ilmapiirin, jossa kaikista asioista, myös mielialahäiriöstä, voi puhua.

– Meistä on hitsautunut tiivis kaksikko. Yhdessä selviämme, tapahtui mitä tahansa.

 

Maarian vinkit bipolaarisen ihmisen läheiselle

1. Opiskele perusasiat sairaudesta. Tieto lisää ymmärrystä, ja se, että haluat tietää, osoittaa välittämistä. Voit myös pyytää päästä mukaan lääkäritapaamiseen.

2. Älä vähättele äläkä syyllistä. Masennus on yhtä oikea sairaus kuin syöpä. Sairas ei voi yhtäkkiä ”ryhdistäytyä” terveeksi.

3. Kun voimat ovat vähissä tai ajatukset sekaisin, käytännön asioista on eniten apua. Menkää yhdessä kauppaan. Voit auttaa myös siivoamisessa tai lastenhoidossa.

4. Maanista läheistä on vaikea auttaa, sillä hän ei koe tarvitsevansa apua. Lepo olisi kuitenkin tärkeää. Voit ehdottaa rauhallista koti-iltaa, uimahallia tai metsäretkeä.

5. Kun perheessä eletään sairauden kanssa, avoin kommunikaatio on tärkeää. Muista kertoa myös omista tunteistasi.

 

Suosittelemme myös näitä:

"En anna kivun hallita elämääni"

Kehopositiivisuudesta kirjan kirjoittanut radiojuontaja Hanna Kinnunen: "Ihmisen pitää oppia rakastamaan itseään, terveys ja hyvinvointi seuraavat sitä"

ADHD-diagnoosin saanut Päivi: ”Enää en ollut laiska, tyhmä ja saamaton”

Jaa