Halut hukassa vai onko kyse huonosta seksistä?

Jaa
Kun ei haluta, syytetään helposti ruuhkavuosia, stressiä tai kumppania. Ratkaisu parempaan seksielämään voi kuitenkin löytyä oman seksuaalisen itsetunnon pohtimisesta.

Jos ajat autoa, tiedät hyvin sen tunteen, kun käsijarru on unohtunut päälle. Vaikka yrität painaa kaasua, peli liikkuu vain tahmeasti, pidätellen, vastentahtoisesti. Koska luet Kotivinkkiä etkä Tuulilasia, naheasti liikkeelle lähtevä auto kuvaa seksuaalista halua. Ja käsijarru – tämän jutun ydin – on seksuaalinen itsetunto.

Huono seksuaalinen itsetunto nousee lähes aina esille tutkimuksissa, kun yritetään selvittää, miksei seksi huvita. Se on se, joka kuiskii korvaasi: Et ole nautinnon arvoinen, et ole seksikäs. Olet ruma, jotenkin viallinen, pihtari tai liian innokas. Kiihotut vääristä asioista. Hyi sinua. Häpeä. Nyt ne valot pois.

Seksuaalisen itsetunnon ongelmat voivat aiheuttaa myös sen, että puhumisesta tulee kaikkein vaikein seksitemppu. Ja ilman puhetta on lähes mahdotonta saada hyvää seksiä. Sellaista, mitä tekisi mieli yhä uudelleen ja uudelleen. Sitä, jonka haluaa valita silloinkin,
kun telkkarista tulee lempisarja tai kun oikeastaan pitäisi pestä pyykkiä. Ääh puuh.

Kysymys voi olla heikosta itsetunnosta laajemminkin, mutta välttämättä asia ei ole niin.

– Joskus ihminen ei uskalla olla täysivaltaisena vaan pienentää itseään juuri kaikkein intiimeimmässä ihmissuhteessaan, sanoo yli 20 vuotta ammatissaan toiminut psykoterapeutti ja kliininen seksologi (NACS) Leena Hattunen.

Seksuaalinen halu on alkukantainen vietti ja fyysinen sekä psykologinen tarve kokea läheisyyttä ja yhteyttä. Mutta se on muutakin. Halu on kokemus omasta arvokkuudesta. Jos omaa seksuaalisuuttaan ei kykene arvostamaan, on vaikea tuntea halua. Arvostuksen puute voi näkyä esimerkiksi siinä, että ajattelee seksissä nautintoa tuottavien asioiden olevan vääränlaisia tai omien seksifantasioiden epäsopivia.

– Ihminen ajattelee, että hänessä on vikaa, jos se, mistä nauttisi, ei sovi johonkin standardiin. Esimerkiksi, jos ei saa hyvin yhdyntäkeskeisestä seksistä mitään irti.

Edelleen, vuonna 2016, myös toiveet, jotka heijastelevat jotain muuta kuin sataprosenttista heteroutta, nostavat Hattusen mukaan esiin kokemuksen viallisuudesta.

Kielletyksi koetut asiat seksifantasioissa voivat herättää syyllisyyttä ja ahdistusta, vaikka fantasiat ovat eri asia kuin ulkoinen seksuaalinen toiminta. Eli raiskauksesta fantasioiva ei todellakaan tahdo tulla raiskatuksi, eikä fantasia seksistä eksän kanssa vie suoraan eksän sänkyyn. On lohduttavaa tietää, että monet muutkin fantasioivat samoista asioista.

Tavallaan se on fantasioiden ideakin, että niissä voi viis veisata käytöstä säätelevistä normeista. Osittain siksi ne kiihottavat. Itse asiassa kyvystä vilkkaaseen fantasiointiin voi olla ylpeä. Taito herättää seksuaalinen valmiustila ja pitää sitä yllä seksin aikana parantaa koko hommaa.

Jos tietty fantasia tästä huolimatta ahdistaa, sitä voi pyrkiä muuttamaan. Esimerkiksi niin, että tuo pakottamiseen liittyvään fantasiaan mahdollisuuden lopettaa pakottaminen missä vaiheessa tarinaa tahansa.

Kokemus vääränlaisuudesta voi liittyä myös rajoittavaan ajatukseen siitä, millainen naisen tai miehen pitäisi seksuaalisena olentona olla.

– Yhteiskunta jakaa yhä miehen ja naisen seksuaalisuuden kahtia. Paljon seksiä haluava nainen on jotenkin huono. On erikseen ne tytöt, joita pannaan, ja ne, jotka kelpaavat tyttöystäviksi. 

Stereotyyppisen kuvan kääntöpuolena häpeää voi kokea myös mies, jolle seksi ei olekaan kovin tärkeää. Ehkä olisi hyvä jättää historiaan hyvää tarkoittavien vanhempien tai isovanhempien varoitukset pojista, jotka haluavat vain sitä yhtä asiaa. Seksuaalinen itsetunto alkaa nimittäin muotoutua jo lapsena.

Yleisimpiä seksuaalista itsetuntoa horjuttavia ajatuksia ovat arviot omasta kehosta jollakin tapaa viallisena. Olen liian laiha tai liian lihava, en ole tarpeeksi sitä tai olen liikaa tätä. Minulla on liian suuret jalat, liian leveä lantio tai liikaa karvoja väärissä paikoissa. Koska keho muuttuu koko elämän ajan, se tulee vieraaksi monta kertaa.

– Kauheaa, jos parisuhteessa pitää pelätä sitä, ettei pysykään samanlaisena, vaan muuttuu eikä sitten kelpaakaan.

Hattunen haluaisi nähdä televisiossa Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjan sijaan ohjelman Muru, sinusta on tullut rakas. Jos kumppanin keho ei täytä ihannettasi, mieti suhdettasi omaan kehoosi. Jos omaa seksuaalisuuttaan ei kykene arvostamaan, on vaikea tuntea halua.

– Kumppaniin kohdistettujen epärealististen odotusten takana on usein se, ettei pysty katsomaan omia vajavaisuuksiaan myötätuntoisesti. 

Ehkä haluaisit olla timmissä kunnossa, mutta arjen kiireet estävät treenaamisen. Silloin vastaus on itseen kohdistuvan myötätunnon harjoittelu, ei treeniohjelman tilaaminen kumppanille.

Pieni lapsi osaa ihailla kehoaan estottomasti. Koska kyseessä on taito, josta aikuinen on oppinut pois, sen voi oppia uudelleen. Kokeile esimerkiksi tätä: Mene alasti kokovartalopeilin eteen. Kirjoita paperille jokainen vika. Ota sitten lista ja revi se silpuksi roskakoriin. Katso itseäsi uudelleen. Jos katseesi kiinnittyy johonkin vikaan, muistuta itseäsi, että se on jo heitetty roskiin. Jatka peilikuvasi tarkastelua päivittäin. Kirjoita joka päivä ainakin yksi ihana kohta kehostasi lapulle ja kerää lappuja ainakin viikko. Talleta ne kauniiseen rasiaan ja ota tarvittaessa esiin.

Häpeä on yksi vaikeimmista tunteista. Seksi ja häpeä liittyvät valitettavan usein yhteen. Syynä on se, että silloin olemme suojattomimpia.

– Häpeän ytimessä on se, että pelkää yhteyden katkeavan, jos ilmaisee jotakin tarvetta ja tunnetta toiselle. Silloin ei uskalla olla se, kuka on.

Häpeän takana lymyää siis vanha tuttu peikko: pelko siitä, että tulee hylätyksi. Vaarana on, että ryhtyy tyydyttämään pelkästään toisen tarpeita ja näkee omansa merkityksettöminä. Hattunen kutsuu ilmiötä rakkauden kerjäläisyydeksi.

Jotta ei päädy sammuttamaan haluaan ja suorittamaan seksiä, omasta nautinnosta kannattaa pitää huoli, jopa tavoitella sitä vähän itsekkäästi. Sitä paitsi hyvä kumppani nauttii suuresti myös siitä, kun näkee toisen halun.

Ensimmäinen askel häpeästä vapautumiseen on tunnistaa, mikä laukaisee tunnereaktion.

– Kannattaa miettiä, milloin vaikka vetäytyy tai arvostelee muita. Tärkeää on löytää se oma toimintamalli. Toiset antautuvat liikaa häpeälle ja toiset yrittävät torjua sen viimeiseen asti.

Häpeä saattaa liittyä myös menneisyyden kokemuksiin. Monella on seksikokemuksia, jotka haluaisi unohtaa, tai muistoja siitä, miten omia rajoja on joskus loukattu sanoin tai teoin. Kun rajat ovat olleet vasta piirtymässä, niitä on voinut loukata myös itse, esimerkiksi lähtemällä hyväksyntää hakien mukaan johonkin, mikä on jälkikäteen tuntunut vain pahalta.

– Ihmisillä on paljon sen tyyppisiä traumaattisia kokemuksia, että ensimmäisillä kerroilla toinen on asetellut johonkin pornomaailman asentoihin.

Haluttomuus nykyhetken suhteessa voi olla oire vanhoista rajojen loukkauksista. Se voi olla yritys vahvistua, korjata rikki mennyt vartioimalla rajoja kuin sotilas. Trauman tunnistaa siitä, että muisto ikävästä kokemuksesta puskee ajatuksiin vasten tahtoa ja nostaa tunnereaktion. Kokemus voi nousta mieleen esimerkiksi, kun lähestytään seksiä. Traumaattiset kokemukset pystytään määrittelemään sellaisiksi vasta jälkikäteen. Niiden vangiksi ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä ne voivat olla terapiassa helpostikin työstettäviä.

Joskus kurjat kokemukset ovat lähimenneisyydessä. Jos edellinen kumppani on pettänyt, luottamusta uuteen kumppaniin ja omaan seksuaaliseen viehätysvoimaan voi olla vaikea rakentaa.

– Silloin on hyödyllistä ajatella, että se oli vain yksi ihminen. Kaikki miehet tai naiset eivät ole samanlaisia. Ja suhtautua itseensä hyvin lempeästi ja armollisesti. 

Jos vain häädämme kielteiset tunteet pontevasti tiehensä, ne palaavat taatusti takaisin ennemmin tai myöhemmin.

– Pitää mennä vaikeaa asiaa kohti, oli se kuinka häpeällinen tahansa. Silloin häpeän taika murtuu. Muuten jää asian vangiksi.

Jotta halu voi syntyä, tarvitaan hyvän seksuaalisen itsetunnon ja terveen itsekkyyden lisäksi vielä sopiva kumppani ja hyvät seksitaidot. Nämä asiat linkittyvät vahvasti toisiinsa, sillä huono seksuaalinen itsetunto tukkii tien seksitaitojen opettelulta.

Tässä tullaan seksin ytimeen: nautintoon. Kärjistäen voidaan sanoa, että moni haluton ei kärsi haluttomuudesta vaan yksinkertaisesti huonosta seksistä. Yhteistä säveltä ei ole löytynyt tai se on kadonnut vuosien varrella.

– Haluttomuus on relevantti reaktio, jos kotona on tarjolla epätyydyttävää seksiä. Eihän ravintolaankaan mennä toista kertaa, jos sieltä saa huonoa ruokaa tai palvelua.

Haluttomuus on leimallisesti naisten ongelma. Vain noin viidessätoista prosentissa tapauksista nainen haluaa enemmän kuin mies. Hattusen mukaan halun puute ei ole ihme, jos katsoo asiaa historiallisesta perspektiivistä.

– Naisen seksuaalinen autonomia on kulttuurissamme vielä uusi asia. Ajatellaan vaikka sitä, että vasta 1994 raiskauksesta avioliitossa tuli Suomessa rikos. Esimerkiksi Ruotsissa naiset olivat voineet jo 50 vuotta sanoa seksille kyllä tai ei. Menee sukupolvia, että syntyy puhdas, vapaa tila, jossa ilmaista seksuaalista halua.

Hattusen mukaan naiset ovat oppineet sanomaan seksille ei jo vähän liikaakin. Hän ei kuitenkaan tarkoita, että naisten pitäisi sanoa aina kyllä. Hattunen toivoo, että ei:n sijaan naiset osaisivat sanoa: kosketa minua tällä tavalla, tuo tuntuu hyvältä tai teetkö tuon uudestaan. Seksitaitoja on vaikea parantaa, jos seksistä ei pystytä puhumaan tai jopa teeskennellään, että tykätään jostakin, mikä ei todellisuudessa tunnu kummoiselta. Hiljaisuuteen sortuvat sängyssä myös ulkoisesti itsevarmoilta vaikuttavat naiset.

– Olen tavannut fiksuja, urallaan pitkälle edenneitä naisia, jotka kysyvät, että jos en tykkää tästä, saanko sanoa sen. 

Kyse ei ole pelkästään siitä, että seksistä puhuminen hävettää. Välttämättä ei edes tunnisteta sitä, mikä tuottaa itselle nautintoa.

– Se on syvällä olevaa tietämättömyyttä. On aina yrittänyt elää oikein ja muiden ohjeiden mukaan – älä näy, älä tunne äläkä ilmaise omaa tarvetta.

Jos huomaa, ettei oikeastaan tiedä, mistä nauttii, automaattipilotti pitäisi saada kytkettyä pois päältä. Liikkeelle voi lähteä asioista, jotka eivät edes liity seksiin: tykkäänkö oikeastaan tästä kahvista? Nautintoa voi opetella. Katsella, nuuhkia, maistaa, tunnustella. Ja sitä voi näyttää. Syödä jättihampurilaisen pyyhkimättä koko ajan naamaansa ja nauraa oikein hersyvästi, kun naurattaa.

– Nautinnon löytäminen ei onnistu, jos koko ajan juoksee. Kiireen ja hektisyyden keskellä täytyy antaa aikaa itselle. Muutos alkaa pienistä nautinnon hetkistä.

Seksuaalisen halun herättelyssä tärkeintä on keskittyä läheisyyteen ja läsnäoloon hetkessä.

– Keskittyä aistimuksiin ja olla vailla odotuksia siitä, miten seksin pitäisi mennä. Uskaltaa hengittää, äännellä, liikuttaa lantiota. 

Kun opettelee olemaan täysin läsnä ja keskittymään nautintoon, kikkailu asennoilla kannattaa unohtaa.

– Kuusysi on ihan höpöhöpöjuttu. Että pitäisi yhtä aikaa antaa ja nauttia. Sen sijaan toisen pitäisi keskittyä sadalla prosentilla antamiseen ja toisen sadalla prosentilla vastaanottamiseen. Muuten lipsahtaa itsensä viereen.*

Lähteet: Tarja Sandberg: Mistä halu syntyy ja miten se säilyy (Tammi 2010), Erja Korteniemi-Poikela ja Raisa Cacciatore: Aikuisen naisen seksi (WSOY 2011), Sari Helin ja Leena Hattunen: Huonon äidin seksikirja (Tammi 2016), FINSEX-tutkimus 2016.

 

Suosittelemme myös näitä:

Avainsanat: 
Jaa