Mia ja Jani perustivat yt-neuvotteluiden jälkeen yhteisen yrityksen. "Olemme ylpeitä, että uskalsimme"

Teksti: 
Kuvat: 
Jaa
Mia Nummi ja Jani Mäkelä ovat oppineet, että jos löytää työparin, jonka kanssa homma menee sulavasti, hänestä kannattaa pitää kiinni myös yt-neuvotteluiden jälkeen.
Mia Nummi, 31, on toimintaterapeutti ja yrittäjä ja yksi moniammatillista neuropsykiatrista kuntoutusta tarjoavan Kuntoutus Imperiumin kolmesta perustajasta. Jani Mäkelä, 39, on neuropsykiatrinen valmentaja ja Kuntoutus Imperiumin vastaava.

Mia kertoo:

”Tutustuin Janiin kolme vuotta sitten, kun aloitin samassa työpaikassa yksityisessä sosiaalialan laitoksessa. Janin kanssa natsasi nopeasti. Meillä oli samanlainen sarkastinen huumorintaju, omanlainen yhteys.

Teimme paljon työtä parina. Asiakkaina oli erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja heidän perheitään. On tärkeää, että suhde työpariin on läheinen, jotta voi selvitä haastavista tilanteista vaikkapa ADHD- tai asperger-nuorten kanssa. Tykästyin siihen, että Jani puhui minulle suoraan. Väsyneenä minulla on maneereita, mutta Jani saattaa sanoa, että lopeta tuo korviksen räplääminen. Maneerini voi hermostuttaa asiakasta. Hän osaa sanoa niin, että en loukkaannu.

Pidin työstä ja työyhteisöstä, mutta noin vuoden kuluttua yrityksessä alkoi tapahtua muutoksia. Tuli fuusioitumisia ja lopulta yt-neuvottelut. Aloin pohtia irtisanoutumista ja toiminimiyrittäjyyttä. Ei ollut helppoa tehdä päätöstä. Yksinhuoltajalle vakituinen työ toi turvaa. Jännitin, että yrittäjänä kaikki täytyisi handlata itse. Menettäisin etuja, kuten työterveydenhuollon. Mietin myös, joutuisinko tekemään pidempää päivää ja olemaan enemmän poissa lapseni luota.

Kävimme Janin kanssa kahveilla. Keskustelut menivät jotenkin niin, että minä pohdin, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, ja Jani tsemppasi. Jos et nyt yritä, et lähde ikinä, asiat järjestyvät aina, hän sanoi. Janin rohkaisulla oli iso merkitys siihen, että uskalsin lähteä.

Jani jäi vanhaan työpaikkaan, mutta yhteytemme ei katkennut. Soittelin hänelle usein tai istuimme kahvilla, kun pohdin ratkaisujani. Voinko mennä selkäleikkaukseen, vaikka yritys pyöri jo? Voinko ottaa kolmannen alihankkijan? Miksi et voisi, Jani usein vastasi.

Keskusteluissa hänkin pohti työpaikan vaihtoa. Oli minun vuoroni rohkaista. Ilmassa leijui myös ajatus yrityksestä, jossa olisi mukana Janin ja minun lisäksi vanhasta työpaikasta tuttu psykologi Salla Ketola. Keväällä asia alkoi konkretisoitua. Jossain vaiheessa Jani kommunikoi kanssani vain sähköisillä e-cardeilla, jotka ovat vähän kuin sarkastisia meemejä. Se kertoo hänen huumoristaan.

Yrityksemme tarjoaa kuntoutusta lapsille ja nuorille, joilla voi olla taustalla esimerkiksi sosiaalitoimen asiakkuus tai vaikeuksia sitoutua hoitoon. Liikeidea on tavallaan uusi, sillä kuntoutus tapahtuu asiakkaiden luona, ei laitoksissa, ja työskentelemme tiiminä.

Uskon, että toimiva yhteytemme auttaa myös yritystämme. Ihailen Janin ammattitaitoa. Kun hän auttaa nuoria arkitilanteissa ja nuori pohtii, pitäisikö syödä roiskeläppäpitsa, Jani sanoo rauhallisesti, että hän ei söisi sellaista, koetapa miettiä jotain muuta. Se toimii erityistukea tarvitsevien kanssa.

Jani osaa olla rauhallinen ja tasainen tilanteessa kuin tilanteessa. Hän täydentää hyvin minun luonnettani.”

 

Jani kertoo:

”Kun Mia tuli töihin samaan paikkaan, huomasin, että työt hänen kanssaan sujuivat hyvin. Toiseen pystyi luottamaan vaikeissa tilanteissa, ja yhteinen huumori toimi.
Kun töissä tuli muutoksia ja Mia pohti yrittäjyyttä, ajatus tuntui järkevältä. Hän tarvitsi kuitenkin paljon tsemppiä. Tiesin hänen ammattitaitonsa ja persoonansa ja olin varma, että homma hoituu.

Minulle yt-neuvottelut olivat uusi tilanne. Jäin vanhaan työpaikkaan, sillä olin aina ollut vakituisessa työssä, eikä muuta ollut mielessä. Ajatus lähdöstä kuitenkin kypsyi aina, kun tapasin Miaa. Pahin pelkoni oli, että jäisin tyhjän päälle, mutta Mian esimerkki rohkaisi. Kun palkkoja laskettiin eikä muita vaihtoehtoja enää annettu, päätin lähteä.

Mia osasi antaa hyviä käytännön vinkkejä, kun itsekin aloitin toiminimellä enkä tiennyt yrittäjyydestä mitään. Hän auttoi minua esimerkiksi tekemään laskutuksia ja valitsemaan kirjanpitäjän. Melko pian alkoi tuntua siltä, ettei meidän kannattaisi hukata hyvää työparikemiaa vaan yhdistää osaamisemme.

En voisi kuvitella yrittämistä muiden kuin Mian ja Sallan kanssa, sillä molemmat ovat hyviä tyyppejä. Mia on luonnollinen, eikä teeskentele, ja hän saa helposti yhteyden haastaviinkin lapsiin. On ihailtavaa, kuinka hänen auttamisen halunsa näkyy asiakkaillekin.

Joskus asiakkaan kanssa työskennellessä emme voi puhua keskenämme, jos kyseessä on erityistä tukea tarvitseva perhe tai lapsi, jolla on rankka tausta. Kemia Mian kanssa tulee esille vaikkapa siinä, että pystyn lukemaan hänen ilmeistään, mihin asiaan keskitytään ja mihin suuntaan edetään.

Miassa on hyvää se, että kun hän saa hyvän idean, hän ei mieti liikaa vaan toteuttaa sen. Itse pohdiskelen enemmän. Hyvä esimerkki on, että vaikka mietimme irtisanoutumista samaan aikaan, hän uskalsi ottaa loparit, mutta itse pähkäilin asiaa puoli vuotta pidempään. Joskus Mian pänkkäpäisyys johtaa siihen, että hän menee pää edellä puuhun. Toisaalta meillä on niin suorat välit, että kaikesta voi sanoa.

Mia on kiltti persoona, mutta hänellä on välillä melko kipeät vitsit. Se on hyvä. Hän saattaa vitsailla vaikkapa pituuserostamme, siitä, että minä olen häntä yli kymmenen senttiä lyhyempi ja hän 180-senttisenä heittää minut ilmaan. Kumpikaan ei ota pahakseen, vaikka välillä mennään henkilökohtaisuuksiin. Sosiaalipuolella sellaista huumorintajua kyllä tarvitaan, mutta tietenkään asiakkaita ei mollata. Pelleilemme vapaa-ajalla.

Olemme Mian kanssa tehneet yhdessä elämän isoja asioita: irtisanoutuneet työstä ja perustaneet yrityksen. Se tiivistää välejä enemmän kuin uskoisi.

Yrityksemme tilanne näyttää hyvältä, ja yhteiset arvot innostavat huimasti. On osittain Mian ansiota, että olen nyt työstäni innostuneempi kuin koskaan.”*

 

Taito, jota ihailen...
Mia: Jani ei hötkyile ja antaa itsestään asiallisen kuvan.
Jani: Mia on tekijä ja toteuttajaluonne. Hän vain heittäytyy, puskee eteenpäin ja onnistuu.

Tätä en unohda...
Mia: Olimme kuntoutusmaatilalla. Keritsin asiakkaan kanssa puolet lampaasta vanhoilla kerintäsaksilla. Jani keritsi toisen puolen ja laittoi Facebookiin, että keritsinpäs lampaan. Huomautin hänelle, että et kuule tehnyt sitä yksin!
Jani: Erään vaikeamman perheen kanssa tuli äskettäin onnistuminen, joka korjasi monta asiaa. Tilanteen ratkaisi pitkälti se, että molemmat jaksoimme tehdä työtä asian eteen.

Tämä vaihtoon…
Mia: Jani pohdiskelee välillä asioita liian syvällisesti. Jos on jo aika mennä, hän vielä pohtii, pitäisikö vai eikö. Töissä tämä ei onneksi haittaa.
Jani: Mia päättää asiat omalla tavallaan. Joskus joitakin asioita voisi miettiä kaksi kertaa.

Tätä toivon toiselle...
Mia: Onnea ja menestystä firmassamme. Että hän toimitusjohtajana saisi jonain päivänä Bemarin – tämä on meidän välinen vitsi.
Jani: Paljon hienoja ulkomaanmatkoja ja seikkailuja, joista hän haaveilee. 

Avainsanat: 
Jaa