"Siedin pettämistä liian pitkään"

Kuvat: 
Jaa
Sanna, 40, on ihastunut toistuvasti ihmisiin, jotka satuttavat häntä. Mikä on saanut hänet jäämään pettäjän luo?

"Menin nuorena naimisiin. Olimme tutustuneet teinivuosina seurakunnan tilaisuuksissa.

Ajattelin, että tämän ihmisen kanssa vietän loppuelämäni. Häistä ehti kulua vuoden verran, kun mieheni rakastui ensimmäisen kerran toiseen ja sanoutui irti liitosta. Jäimme kuitenkin saman katon
alle kämppäkavereiksi. Parin kuukauden päästä hänen romanssinsa lopahti, ja palasimme yhteen. Mutta myös pettäminen jatkui.

Nyt jälkeenpäin on helppo nähdä, että toin ensimmäiseen vakavaan parisuhteeseeni koko menneisyyteni emotionaalisen painolastin. Latasin kaikki panokset heti peliin. Olen alkoholistien lapsi, ja varhaislapsuuden kokemukset petasivat tien pahalle läheisriippuvuudelle.

Nuoruuteni taas kasvoin sijaisperheessä, jossa oli jäyhä luterilainen meininki. Sieltä minulle jäi kova rakkausvaje.

Kun sitten löysin puolisoni, parisuhteen piti vastata kaikkeen siihen, mistä olin jäänyt paitsi. Yhtäkkiä onnellisuudestani oli vastuussa nuori aviomieheni, joka oli tunne-elämältään vielä vanhempiensa suojelema ja varjelema pikkupoika.

Meillä meni ihan hyvin niin pitkään, kun mieheni jaksoi käydä soittamassa kitaraa nuorisokokouksissa, kantaa vettä avannosta partiomökillä ja etsiä viihdykkeensä kristilliselle arvopohjallemme sopivista lähteistä. Mutta
jossain vaiheessa opiskeluvuosia hän alkoi kiinnostua myös muista jutuista, kuten juomisesta.

Se oli minulle todella vaikea paikka, ja annoin hänen myös tuta sen. Aina kun hän ei käyttäytynyt odottamallani tavalla, järjestin itkudraaman.

Uskonnollissävytteiseen ajatteluuni sopi antaa anteeksi. Ei ollut oikein edes vaihtoehtoja, koska erokaan ei tullut kysymykseen.

Suhde loppui viimein, kun sain opiskeluvaihtoon lähdettyäni viestin, että mies oli löytänyt taas uuden naisen. Rakkaus oli roihahtanut tällä kertaa niin palavaksi, että kun palasin kotiin, siellä oli enää osa huonekaluista ja iso pino hääkuviamme.

Jälkeenpäin olen huomannut, että jäämisen syynä ei ollut vain uskonto. Vaikka myöhemmin jätin kirkossa käymisen, sama ”rakasta, kärsi ja unhoita” -käyttäytymiskaava jatkui monta kertaa sellaisissa suhteissa, joista olisi pitänyt lähteä.

Petetyksi tuleminen ja sen sietäminen on toistunut parisuhteissani yhä uudelleen. Olen ollut tunne-elämältäni armopalojen kerjääjä. Parhaiten olen pysynyt suhteessa, johon on liittynyt paljon epävarmuutta ja sitten pakahduttavaa iloa, kun toinen ei olekaan osoittanut halveksuntaa tai välinpitämättömyyttä, vaan jotain kiintymyksen tapais­ta. Minun kanssani oli helppo olla, koska siedin ihan mitä vain.

Ihminen, joka on saanut tankit täyteen rakkautta, osaa usein paremmin huolehtia itsestään ja myös siitä, ettei kukaan tee itselle pahaa. Sellainen, joka on saanut itse rakkautta, osaa rakastaa myös itseään. Ihmiselle, joka on jäänyt jopa omille vanhemmilleen toisarvoiseksi, kuten minä alkoholin takia, kasvaa reikä päähän tähän kohtaan. On vaikeaa tajuta, että ansaitsee parempaa.

Silloin itsetuntoa voi pönkittää ja itseään lohduttaa vaikka sillä, että on kykenevä antamaan anteeksi kauhean loukkauksen. Kyllä sekin vähän lämmittää.

Anteeksi antamisesta voi kuitenkin tulla myös krapula, katkeruus. Silloin ajatukset jäävät kiertämään toisen pahaan tekoon ja siihen, että on sietänyt sellaista. Tällöin alkaa nousta tärkeäksi muistutella toista tapahtuneesta joka käänteessä ja aiheuttaa hänelle huonoa omaatuntoa.

Pettämiskokemukset ovat vieneet kykyäni luottaa ihmisiin. Olen tutkinut puhelimia ja kytännyt. En kerta kaikkiaan meinaa uskoa, että olisi olemassa sellaisia ihmisiä, joilla olisi hyviä aikomuksia minua kohtaan. Luottamukseen ei ole ollut syytäkään. En yksinkertaisesti ole viehättynyt ihmisestä, joka tyydyttää emotionaaliset tarpeeni eikä käyttäydy huonosti.

Muutama vuosi sitten sain käsiini Kimmo Takasen kirjoittaman Tunne lukkosi -kirjan. Se auttoi minua ymmärtämään, että keräilen alitajuisesti tällaisia ihmisiä elämääni.

Huonoja suhteita on ollut elämässäni monia, ja opin lähtemään suhteista helpommin.

Nykyisessä suhteessani tilanne on toinen, sillä se on jatkunut pitkään. Meillä on myös jo yhteisiä lapsia. On ollut pakko opetella luottamaan toiseen.

Lapsettomana sitä voi mennä ja tulla ja etsiä aina uuden poikaystävän, mutta entä, kun kyseessä on lasteni isä? En osaa sanoa, mitä tekisin, jos tässä suhteessa ilmenisi pettämistä.”*
 

Pettäminen ravistelee perustuksia

Petetyksi tuleminen on usein traumaattinen kriisi, joka ravistelee parisuhteen perustuksia, toteaa pari- ja perhepsykoterapeutti, seksuaalineuvoja Anu Jylhä Ovumian Perheklinikalta. Uskottomuuden syyt liittyvät usein suhteen ongelmiin, mutta pettäjä voi käydä läpi myös henkilökohtaista kriisiä, joka saattaa tulla puolisolle ilmi vasta pettämisen paljastuessa. Yksi yhteinen nimittäjä tapauksissa Jylhän mukaan useimmiten on.

– Pettämiselle altistaa suhteessa tunne, ettei tule kuulluksi ja nähdyksi. Jos omat tarpeet ja toiveet, niin henkiset kuin fyysiset, ovat tulleet ohitetuiksi, suhteen ulkopuolelta osoitettu mukava huomio ja kiinnostus saattavat viehättää liikaakin.

Pettämisen ei aina tarvitse tarkoittaa parisuhteen loppua. Jos kokemus saadaan käsiteltyä perusteellisesti ja rehellisesti, se on Jylhän mukaan parhaimmillaan mahdollisuus parempaan. Se voi tarjota hyvän tilaisuuden itsetutkiskeluun ja parisuhteen dynamiikan tarkasteluun.

Edellytyksenä kuitenkin on, että pettäminen loppuu. Eläminen patologisen pettäjän kanssa on vahingollista ja satuttavaa. Taustalla voi olla myös seksiaddiktio.

Jos kerran toisensa jälkeen päätyy tasa­painottomaan suhteeseen, on hyvä miettiä, mikä ajaa viehättymään sellaisista liitoista.

Taustalla voi olla aiemman elämän hylkäämiskokemuksia tai satutetuksi tulemisista johtuva kyvyttömyys nähdä itsensä arvokkaana ja rakkauden arvoisena. Syynä voi myös olla valtava toisen miellyttämisen tarve tai kokemus siitä, ettei riitä sellaisena kuin on.

– Sellaisia kysymyksiä on tärkeä purkaa ammattilaisen kanssa, jotta kierre saadaan katkaistua.

 

Mitä teen, kun puoliso pettää?

1. KESKUSTELKAA AVOIMESTI
Kun pettäminen tulee julki, hakeutukaa pariterapiaan. Yhden kerran erehdyksessä mahdollisuudet jatkaa ovat paljon paremmat kuin toistuvassa pettämisessä. Jotta suhde voi jatkua, pettämisen on loputtava ja molemmilla on oltava halu rakentaa suhdetta ajan kanssa. Pariskunnalla on myös oltava riittävän samankaltainen tarina siitä, mitä tapahtui ja miksi.

2. ANNA AIKAA
Kriisin keskellä ei kannata tehdä isoja päätöksiä, vaikka ylpeys vaatisikin näyttäviä lähtöjä ja lopullisia päätöksiä. Tuohduksissa tehdyt ratkaisut saattavat myöhemmin kaduttaa. Petetyksi tullut haluaa myös usein vastauksen kysymykseen, että miksi. Syiden ymmärtäminen voi viedä oman aikansa kummaltakin osapuolelta.

3. USKALLA TUNTEA
Parisuhdekriisi pistää tunne-elämän melkoiselle vuoristoradalle. Uskalla ottaa vastaan ja käsitellä myös kivuliaimmat tunteet itseinhosta häpeään ja syyllisyydentunteisiin. Itke, jos itkettää. Älä lukitse tunteita reippauden taakse. Kiinnitä huolta jaksamiseesi ja hakeudu luotettavien ystävien seuraan.

4. ÄLÄ KUULUTA
Kun tulee satutetuksi, tekee helposti mieli jakaa toisen sietämätön käytös koko maailman kanssa esimerkiksi somessa. Muista silti vihasi keskelläkin, että yksityisasiat ovat yksityisiä.

5. OTA VASTUU ITSESTÄSI
Henkilökohtainen toipuminen kriisin jälkeen on jokaisen oma asia. Hoida itsesi kuntoon riippumatta siitä, jatkatteko suhdetta. Käy tunteitasi läpi yksin, luotetun ystävän ja tarvittaessa ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Käänny ammattilaisen puoleen varsinkin silloin, jos huomaat törmääväsi toistuvasti samankaltaisiin suhde­ongelmiin.

Vinkit antoi Anu Jylhä, pari- ja perhepsyko­terapeutti, seksuaalineuvoja Ovumian Perheklinikalta.

 

Suosittelemme myös näitä:

Avainsanat: 
Jaa