Suomi on perunalla rakennettu

Teksti: 
Kuvat: 
Jaa
Monista asioista olen kasvimaalla tinkinyt, mutta en perunasta, kirjoittaa Olga Temonen.
Kirjoittaja on näyttelevä maatalon emäntä, joka syö perunansa kuorineen.

Tärkeintä ei ole sato vaan matojen etsiminen. Tähän lauseeseen kiteytyy pitkälti meidän perheen puutarhaharrastus.

Olen perinyt mielenkiinnon viljelemiseen vanhemmiltani. Alkukesästä meidät sisarukset passitettiin aina rivissä kasvimaalle kuokkimaan. Perunaakin vedettiin puoli peltoa täyteen, ja ketkäpä muutkaan siellä olivat mukana istuttamassa kuin me lapset.

Monista asioista olen tänne muuttamisen jälkeen kasvimaalla tinkinyt, mutta en perunasta. En edes viljele sitä paljoa, muutaman hassun rivin, mutta silti potuissa on jotain perisuomalaista ja viehättävän yksinkertaista.

Koko Suomi on pitkälti perunalla rakennettu. Vanhempieni sukupolvelle syyslomakin oli perunannostoloma. Tässä asiassa en siis pane vastaan: olen suomalainen, minulla on kasvimaa, joten ostan joka kevät Kausalan Agrimarketista pussin siemenperunaa ja istutan sen maahan. Kuivunut hevosenlantakikkare ja pottu vierekkäin nokkosenjuuria kuhisevaan maahan, ja aina on satoa saatu.

 Perunassa kiteytyvät oman maapalstan hyödyt niin yksinkertaisessa paketissa, että haluan ehdottomasti jatkaa tätä kotoa saamaani perinnettä myös lapsilleni.

Lapset lähtivät mukaan perunoiden istutukseen, kun pyysin. ”Joo, koska niitä on kiva etsiä sieltä maasta”, huudahti Hilma. ”Vasta syksyllä”, korjasin.

Silti mentiin, oli itikoita, niitä nokkosenjuuria, ja jippii, myös matoja. Nelivuotias Torsti oppi, että kastemato jatkaa menoaan, vaikka sen onkin maata kääntäessään katkaissut lapiolla halki.

Torsti keräsi matoja ison kiven päälle ja teki kastematonäyttelyä. Ilmeisesti liikkuvaa kastematonäyttelyä, sillä näyttelyisännän hermot olivat koetuksella matojen luikerrellessa alas nokkosten sekaan. Onneksi niitä löytyi uusia, ja järjestelyt pääsivät jatkumaan suunnitellusti.

Seitsemänvuotias Hilma istutti perunat, kun minä käänsin maan. Kahdeksanvuotias Helga keräsi voikukan- ja nokkosten juuria. Hilma pohti, syömmekö syksyllä hevosenlannalta maistuvaa perunaa, ja oppi, mikä on mullan ja mudan ero. Oli kuulemma tähän asti luullut, että muta on mullan lempinimi.

Sitten pitikin mennä pyöräilemään, siis lasten. Minulla oli vielä yksi rivi kaivamatta. Torsti huikkasi mennessään: ”Äiti, vahdi sä niitä matoja siinä kivellä!”

Perunaa voi istuttaa myös näin

1. Vanhaan hiekkalaatikkoon. Hiekkaviljely on ollut pitkään trendikästä. Täytä hiekkalaatikko hiekalla ja istuta perunat. Lannoita lisäämällä päälle ruohosilppua. Vaihda silppu kerran viikossa.
2. Ämpäriin. Reikä pohjalle, sisälle tavallista multaa ja pari perunaa. Mahtuu myös parvekkeelle.
3. Vanhoihin autonrenkaisiin. Kasaa 3–5 rengasta torniksi, täytä mullalla ja istuta 
sisään kymmenkunta perunaa eri korkeustasoihin.

 

Jaa

Kommentit (1)

Peruna on niin suomalaista ja "perinneruokaa"! Helppoa kasvattaa ja melkeinpä aina satoa tulee. Itse pyritään kesällä syömään itse kasvatettua perunaa aina kun perunaa syödään, mutta tänä vuonna ei tullut omia perunoita juhannus pöytään.